keskiviikko 29. helmikuuta 2012

HuRRRaata ja huolia






Tänään on tosiaan kivaa tiedossa, kun siskontyttö ja Jimi kutsuivat kaikki meidän perheen tytöt heille iltaa viettämään! Sen lisäksi, että muutenkin on hauska mennä, niin taas saadaan samalla Pepille yksi positiivinen vierailukokemus lisää. Päätin hammasprojektin päätyttyä, että paras tapa saada Peppi unohtamaan siihen liittyneet, ehkä aika ikävätkin lääkärikäynnit, on järjestää paljon mukavia kokemuksia, joihin liittyy myös autolla liikkumista ja uusiin paikkoihin tutustumista.






Peppi on meidän perheen westeihin verrattuna ollut alusta asti selvästi arempi. Hän suhtautuu huomattavan epäilevästi ja pelokkaasti uusiin ihmisiin, koiriin ja tilanteisiin. Esimerkiksi autossa Peppi uikuttaa koko matkan, jos Rilla ei ole mukana tai hän ei saa olla jonkun sylissä. Hammasprojektiin liittyen Peppi joutui muutaman kerran Viikissä rauhoituksen jälkeen heräämöön, jossa hän murisi ja haukkui aina jonkun lähestyessä häkkiä niin paljon, etteivät Viikin hoitajat uskaltaneet ottaa Peppiä (4,2 kg) sieltä pois. Oli vähän jopa huvittavaa, kun viimeisellä kerralla menin hakemaan Peppiä toimenpiteen jälkeen kotiin, niin hoitaja tuli sanomaan odotushuoneeseen jotenkin näin: "rouva on hyvä ja tulee itse hakemaan murisevan mäyräkoiransa tuolta häkistä, kun kukaan muu ei uskalla." Kaikki heräämössä olleet ihmiset olivat ihan ihmeissään, kun Peppi sai hirmuisen ilo-hepulin minut nähdessään. Kai he luulivat, että Peppi on meillekin yhtä ärhäkkä..






Edelleen hammasprojektiin liittyen kävimme useamman kerran välitsekkauksessa HauMaussa, jonka lääkäri oli nähnyt Pepin käytöstä myös Viikissä. HauMaussa Peppi taas käyttäytyi aina oikein hyvin ja lääkäri ihmettelikin, että voiko kyseessä edes olla sama koira. Tosin, ei Peppi HauMaussakaan suostunut makupaloja ellin tai hoitajan kädestä ottamaan.






Hammasraudoista päästyämme, olemme Pepin kanssa kyläilleet useampaankin otteeseen tuttujen ihmisten ja koirien luona. Vierailut ovat sujuneet ihan hyvin, mutta kyllä edelleen Peppi hyväksyy harvemmin tapaamiaan ihmisiä vähän nihkeästi. Lenkillä on sama juttu. Ne koirakaverit ja heidän ulkoiluttajansa, joita tavataan usein, ovat Pepin mielestä ilmeisesti ihan ok. Mutta kaikki vähänkin vieraammat tyypit laukaisevat pelon ja sehän ilmenee tietysti haukkumisena. Silti sanoisin, että vähän parempaan suuntaan ollaan menossa, vaikkakin hitaasti.






Itseäni ihmetyttää aika paljon se, että vaikka Rilla on selvästi koirakaksikon pomo, niin Peppi ei kuitenkaan ilmeisesti luota siihen, että Rilla (tai minä) suojelisimme Peppiä riittävästi. Ja vaikka Peppi kahden kesken kopio lähes kaiken käyttäytymisensä Rillalta, niin pelko vie kuitenkin voiton uusissa tilanteissa, eikä Rillan rauhallinen ja ystävällinen käytös riitä silloin rauhoittamaan Peppiä. No, tämän asian kanssa täytynee tehdä vaan vähän enemmän töitä ja luoda Pepille paljon niitä positiivisia kokemuksia.



Onko siellä lukijoissa kenelläkään kokemusta arasta koirasta ja sen sosiaalistamisesta?








Loppuun vielä yksi pätkä viime lauantaina loppuneeseen Putoukseen liittyen, missä finaalikaksikko Usko ja Leena ovat haastateltavina  MTV3:n Huomenta Suomessa. Leenahan sen hahmokisan voiton ilokseni lopulta vei: huRRRaa, huRRRaa!





 

HiRRRveen kivaa ja huoletonta keskiviikkoa kaikille!



maanantai 27. helmikuuta 2012

Who let the dog(s) out?

Kerrankin voin aloittaa postauksen sanomalla, että olipas kivat ilmat viikonloppuna! Auringonpaistetta ja sopivan vähän pakkasta, jotta Peppikin pääsi kunnon lenkeille. Eniten on silti ilahduttanut se, että meillä edelleen on kaksi tervettä koiraa, joiden kanssa lenkkeillä..




Jo tuosta ensimmäisestä kuvasta voi vähän päätellä, mitä meillä tapahtui viime viikolla eräänä päivänä alkuillasta. Minä istuin työhuoneessa tietokoneella ja Peppi taisi nukkua kopassa. Rilla oli tapansa mukaan omalla pihalla, jossa hän saattaa viettää vaikka tunninkin kerrallaan. Sitten kuulin etuovelta jotain ääntä, ehkä ovikello soi vähän tai ainakin oveen koputettiin. Menin Pepin kanssa ovelle ja siellä seisoi n. 12v. poika Rilla jaloissaan ja kysyi, että onko tämä teidän koira? Vastasin hämmentyneenä, että juu. Johon poika sanoi, että se oli äsken tuossa tiellä. Samalla huomasin, että talon edessä autotiellä seisoi auto. Poika lähti autolle ja tajusin vaan huikata nopeat kiitokset hänen peräänsä. Mentiin koirien kanssa sisälle ja aloin pikku hiljaa ymmärtää, mitä juuri oli tapahtunut.

Kelit olivat tietenkin olleet viimeisen vuorokauden aikana sellaiset, että hanki oli alkanut kantaa koirien painon ja Rilla oli siten päässyt aidan yli autotielle. Luojalle kiitos, että kuski oli erottanut valkoisen Rillan valkoista hankea vasten, eikä Rilla jäänyt auton alle! Tuuria oli mukana myös siinä, että Rilla oli ilmeiseti vasta juuri silloin lähtenyt pihasta, koska oli ollut meidän talon edessä. Mitäs, jos olisin mennyt vaikkapa puolta tuntia myöhemmin etsimään Rillaa pihasta ja tajunnut vasta silloin, että koiraa ei näy mailla halmeilla. Mihinköhän asti Rilla olisi siinä vaiheessa jo ehtinyt? Kun tuota kaikkea kävin mielessäni läpi, alkoivat kädet täristä ja pulssi hakata kahtasataa.




Heti, kun mies tuli kotiin, menimme pihalle tarkistamaan aitoja ja tekemään uudelleenjärjestelyjä. Vaikka Rilla olikin jäljistä päätellen karannut etupihan puolelta, päätimme sulkea takapihan koirilta kokonaan lopputalveksi. Takapihalla on niin pitkät pätkät verkkoaitaa, että sen turvallisuutta on paljon vaikeampi taata kuin etupihan.




Etupihalta takapihalle pääsee vain kapeaa väylää talon ja korkean kuusiaidan välistä. Tuo väylä on tosi helppo sulkea puulevyn avulla.





Tielle päin etupihalla on aidassa yksi kohta, jonka olimme jo aikaisemmin käyneet varmistamassa vanhalla sängynpäädyllä(!). Sen jälkeen lunta oli kuitenkin satanut paljon lisää ja hangen alkaessa kantaa, Rilla oli päässyt aidan ja varmistuksen yli ja siitä sitten talon edessa kulkevalle tielle. Tiellä kulkee aika paljon autoja, vaikka se on pelkkä tonteille vievä pikkutie, mutta ainoa sellainen päätieltä tuleva, joten liikennettä riittää yllättävän paljon.





Kuvassa yllä näkyy tuo pihamuurin ja kuusiaidan väliin jäävä pieni pätkä, joka on aidattu normaalisti pelkästään verkkoaidalla ja myöhemmin siis lisäksi tuolla sängynpäädyllä.









Nyt lisäsimme terassipöydän sangynpäädyn taakse ja vielä tikkataulun taustalevyn muurin ja kuusiaidan väliin ennen autotietä lisävarmistukseksi. Fyysisen esteen lisäksi toivon, että nuo lisäesteet estävät sen verran näkyvyyttä tielle, että Rillan kiinnostus tuota aidanpätkää kohtaan vähenee. *Pitää hulluna peukkuja*




Esteiden lisäksi kaivoimme mahdollisimman syvät vallihaudat aitojen ja lisäesteiden eteen ja taakse, jotta nekin estäisivät Rillan mahdollisuudet päästä aidan yli. Voin kertoa, että minua EI hanki kantanut ja sainkin kahlata napaa myöten lumessa tuon puuhan tiimoilta. En silti valita yhtään, jos sillä säästytään jatkossa karkailuilta! Puolen viikon kokemukset uusista järjestelyistä ovat onneksi hyvät. Toivottavasti näin myös jatkuu ja kesä tulee pian! Ensi kesänä meidän täytyy ehdottomasti tehdä jotain tuolle muurin ja kuusiaidan väliselle aukolle. Joko verkkoaitaa pitää korottaa siltä kohtaa reilusti tai rakentaa puusta joku vielä järeämpi systeemi.




Sen lisäksi, että olen TODELLA onnellinen siitä, että tällä kertaa säästyttiin isommalta onnettomuudelta, olen myös tosi häpeissäni. MIKSI meillä on pihalla, jossa koirat ovat päivittäin vapaana, tuollainen kohta, joka mahdollistaa tämmöisen tilanteen syntymisen? Olen vihainen itselleni ja toivon suuntaavani sen vihan siihen, että todella ryhdyn toimeen heti, kun lumet sulavat (tai edes ennen ensi talvea..)!





Kivaahan se koirista on, että hanki kantaa. Eikä siinä mitään niin kauan kuin koirat pysyvät oman pihan puolella. Joku siellä ehkä ajattelee, että miksi koirien pitää ollenkaan antaa olla pihalla vapaana? Mietimme kyllä sitäkin, mutta itse ajattelen ainakin Rillan kohdalla niin, että mieluummin teen kaikkeni, jotta pihalla voi ulkoilla vapaana kuin estän sen kesään asti kokonaan. Rilla on koko ikänsä tottunut olemaan pihalla vapaana pitkiä aikoja joka päivä. En usko, että pystyn millään lenkittämään häntä niin paljon, että se korvaisi tuon hänen oman ulkoilunsa. Tähän kotiin muuttaessamme yksi tärkeimmistä tavotteista oli tehdä pihasta sellainen, että koirat voivat olla siellä vapaana. Edesmennyt Ines ja nyt Rilla ovatkin luonteeltaan todellisia ulkoilmaeläjiä ja siksi haluan pitää tuosta tavoitteesta kiinni ja saattaa sen myös kunnolla loppuun.




Hankikannosta löytyy juttua myös Myrskyn luota *klik*.






Turvallista viikkoa kaikille!




perjantai 24. helmikuuta 2012

Ruokaperjantai

Viime viikonloppuna, kun olin lähdössä ruokakauppaan ja kysyin mieheltä, mitä hänen tekisi mieli syödä, oli vastaus - jotain hyvää. Mietin automatkalla tovin, että mitäs hyvää keksin, ja päätin tarjota pieniä  tapashenkisiä ruokia kreikkalaisella vivahteella. Kreikkalaisia herkkuja saa nykyää ostaa Suomestakin aika paljon valmiina ja päätinkin oikaista muutaman ruokalajin suhteen. Ostin valmiina tsatsikin, oliivit ja viininlehtikääryleet sekä fetan ja halloumijuuston.



Valkosipuliperunoidenkin valmistuksessa lintsasin vähän ja ostin valmiiksi viipaloituja perunoita. Nimenomaan Pirkka-sarjan perunaviipaleet ovat minun makuuni, koska ne säilyttävät rakenteensa paiston aikana eivätkä mene ihan mössöksi niin kuin monet vastaavat. Pirkan perunaviipaleet löydettyäni en ole enää viitsinyt itse viipaloida perunoita uuniruokia varten.

Valkosipuliperunat:

- 2 pussia valmiita perunaviipaleita (tai vastaava määrä itse viipaloituja)
- 2 - 4 valkosipulinkynttä
- 3 - 4 dl (ruoka)kermaa
- suolaa
- mustapippuria rouhittuna




1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Kaada perunaviipaleet uunivuokaan ja purista päälle haluamasi määrä valkosipulia (itse laitoin 2 isoa kynttä), 1 tl suolaa ja pari tl mustapippurirouhetta.

3. Lisää n. desi (ruoka)kermaa ja sekoita hyvin niin, että mausteet sekoittuvat tasaisesti perunoihin.

4. Kaada päälle vielä pari desiä (ruoka)kermaa ja paista uunin keskitasolla reilu tunti.






Mies sai pyöritellä itselleen lihapullia, joita varten tein taikinan tällä ohjeella. Itselleni tein kikhernepihvejä tällä kertaa välimerellisillä mausteilla. Taikinasta olisi hyvin voinut tehdä myös falafelin tyyppisiä pyöryköitä, mutta en viitsinyt. Pihvit on niin helppo paistaa lettupannulla.


Kikhernepihvit välimerelliseen tapaan:


- 2 purkkia kikherneitä (yht. n. 450 g)
- ½ dl korppujauhoja (tai mantelijauhetta)
- 2 rkl tahinia
- 1 prk välimerentahnaa (esim. Pirkka)
- ½ dl sitruunamehua
- 2 - 4 valkosipulinkynttä
- tuoretta persiljaa, oreganoa tai rakuunaa
- kuivattuja yrttejä maun mukaan (itse laitoin valmista välimeren yrttiseosta)
- mustapippurirouhetta
- chilijauhetta/chilihiutaleita
- suolaa
- 1 kananmuna
- paistamiseen oliiviöljyä




 1. Huuhtele kikherneet siivilässä ja laita kulhoon.

2. Lisää korppujauhot (tai mantelijauhe), tahini, välimerentahna, sitruunamehu, puristetut valkosipulinkynnet, tuoreita ja kuivattuja yrttejä, mustapippuria ja chiliä.



3. Muusaa kaikki ainekset taikinaksi joko perunasurvimella tai monitoimikoneessa.





4. Maista taikinaa ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai muita mausteita. Sekoita lopuksi joukkoon yksi kananmuna.

5. Muotoile taikinasta kostutetuin sormin joko pieniä pihvejä tai pyöryköitä.

6. Paista pihvit/pyörykät pannulla keskilämmöllä runsaassa oliiviöljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.




Paistoin lisukkeeksi vielä paketin halloumijuustoa. Viipaloin tarjolle myös vähän fetaa ja runsaasti tomaattia ja kurkkua. Näistä runsaista aineksista sai koota itselleen oman herkkulautasen. Omani näytti tältä:



Hyvää oli! Sen verran reilut satsit tuli ruokaa ostettua ja tehtyä, että melkein koko viikko on iltaisin saatu samoja herkkuja syödä. Mikä toisaalta sen mukavampaa kuin se, että jääkaapista löytyy helposti lämmitettäviä ruokia nälkäisille kotiin tulijoille. Noista kikhernepihveistä saa myös tehtyä tosi hyviä kasvishampurilaisia, kokeiltu on!





Koirien elämässä on tällä viikolla sattunut ja tapahtunut, mutta siitä enemmän seuraavalla kerralla. Sen verran vihjaan, että tässä taitaa olla viimeiset uudet kuvat koirista takapihalla tänä talvena.. Kakkosvihjeenä voitte kuunnella tämän kappaleen, joka samalla ilahduttakoon kummilapsia tylsän ruokapostauksen lopuksi. ;)








Rentouttavaa viikonloppua!




keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Puhetta purnukoista

Tiedossa on piiitkä postaus, joka on niiiin aiheen vierestä, että ei mitään rajaa. Haittaaksshe? ;) Suosittelen joko skippaamaan koko jutun tai ainakin ottamaan hyvät eväät koneen ääreen ja kuuntelemaan alkuun tämän loistavan kappaleen, joka löyhästi sivuaa päivän aihetta.


Kuva


Ehkä joku teistä lukijoista on jo huomannut suuren viehtymykseni kaikenlaisiin vinkkeihin, tuotesuosituksiin ja käyttökokemuksiin. Siksi päätin kertoa muutamasta päivittäin käyttämästäni kosmetiikkatuotteesta, jotka olen löytänyt erään blogin innoittamana. Monet teistä jo varmaan tietävätkin Ostolakossa -blogin, jota kirjoittaa Virve, nuori kosmetiikkaa laivalla työkseen myyvä nainen. Pidän kovasti blogin humoristisesta tyylistä, mutta etenkin olen vaikuttunut esiteltyjen tuotteiden laajasta kirjosta sekä tuote-esittelyiden tasosta. Kannattaa ehdottomasti tutustua blogiin, jos se ei vielä ole tuttu ja, jos aihe yhtään kiinnostaa. Blogin sivupalkista löytyy sekä "hae tästä blogista" -laatikko että kattava tunnistelista esitellyistä tuotteista.




Itse en todellakaan ole merkkitietoinen kosmetiikan suhteen, mutta melko tuoteuskollinen olen. Minulla on aika rasvainen, mutta myös herkkä ja atooppinen iho. Todella monet tuotteet joko rasvoittavat ihoani tai aiheuttavat ihottumaa. Tästä tuoteuskollisuuteni juuri johtuu. Helpointa on pysytellä niissä samoissa tuotteissa, jotka olen pitkän etsinnän tuloksena löytänyt iholleni sopiviksi. Aikaisemmin käytin ihon puhdistukseen ja rasvaamiseen lähinnä pelkästään apteekissa myytäviä tuotteita. Kunnes Ostolakon myötä löysin kolme aivan loistavaa ja todella edullista tuotetta.




Erisanin puhdistusgeeli puhdistaa kasvot meikkejä myöten tosi hyvin jättämättä ihoa silti kiristävän tuntuiseksi. Sitä myydään päivittäistavarakaupoissa n. 3 - 4 €:n hintaan. Tämä on varmaankin Virven lukijoille kommenttilaatikossa eniten suosittelema tuote ja itse olen myös ollut siihen todella tyytyväinen




Toinen Virven paljon suosittelema tuote on Pirkka kasvovesi, joka aluksi tuntui vähän oudolta käytössä, koska se ikään kuin vaahtoaa vähän vanulapulla ihoa pyyhittäessä. Alun outouden jälkeen olen ihastunut ko. ominaisuuteen, koska tuntuu, että kasvoilta lähtee kasvoveden avulla vielä viimeisetkin mahdolliset epäpuhtaudet. Iho jää myös mukavan kostutetun tuntuiseksi. Täältä voit lukea Virven kertomuksen tuotteesta.



Samaisen Pirkka-sarjan silmänympärysvoiteen olen myös löytänyt Virven suosituksesta. Aikaisemmin luottosilmänympärysvoiteeni oli Avènen Soothing Eye Cream, joka toki onkin oikein hyvä tuote. Pirkan vastaava on silti lähes yhtä hyvä ja hintaero on aikamoinen, Avéne reilu 20 € ja Pirkka n. 4 €. Itse tykkään säilyttää silmänympärysvoidetta jääkaapissa, jolloin se tuntuu mukavan viileältä levittää. Virven jutun aiheesta löydät täältä.



Doven antiperspirantti on valehtelematta paras "marketti-dödö" jonka tiedän. Aikaisempi suosikkini oli Favoran apteekissa myytävä versio, mutta sekä kaksinkertainen hinta että saatavuus ovat saaneet minut ostamaan aina uudestaan kuvassa näkyvän Doven. Tämän tuotteen olen alunperin löytänyt jonkun naistenlehden tuotevertailun avulla, mutta Virvekin on sittemmin ihastunut samaan tuotteeseen. Hänen ajatuksensa aiheesta löytyy täältä.


Kuva

Meikkaamisesta olen joskus saanut eräältä alan ammattilaiselta ohjeeksi, että koskaan ei saa jättää pois kulmaväriä tai poskipunaa. Ilman niitä kuulema näyttää ainakin talvella ihan kuolleelta. Luottokulmavärini olen saanut vuosia sitten ystävältä, joka ei (muka) sitä enää tarvinnut. Hassua vaan, että muutama kuukausi sitten käytiin hakemassa ystävälle samainen tuote hänen todettua lukuisia muita kokeiltuaan, että se alkuperäinen oli paras. Eikö kuulostakin tutulta? ;) En viitsinyt kuvata omaani, koska se on todella kulahtanut, mutta kyseessä on siis The Body Shopin kulmakarvaväripaletti. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos et vielä ole löytänyt hyvää kulmaväriä.

Kuva


The Body Shopilta löytyy toinenkin suosikkituotteeni, nimittäin Kamomilla silmämeikinpuhdistusaine. Kaikki, joille olen tuotetta suositellut, ovat vilpittömästi tykästyneet siihen. Itse käytän meikinpoistoon  tällä hetkellä vain Erisanin puhdistusgeeliä, mutta tässä linkki tuon silmämeikinpoistoaineen tuotetietoihin TBS:n sivuilla.





Myös yksi pitkäaikaisista tuoksusuosikeistani löytyy TBS:n valikoimista. White Musk edt on ehdottomasti eniten käyttämäni tuoksu. Myös Hugo Bossin Woman on pitkäaikainen suosikki. Kesällä taas tykkään käyttää Marc Jacobsin super raikasta Lemon -tuoksua.



Yllä olevissa kuvissa näkyy muutama muu luottotuotteeni: Lumenen pikakaunistaja (!), L'orealin meikinpohjustusvoide ja Inglotin voidemainen poskipuna.

Lumenen pikakaunistaja on hyvä tuote meikin alle, koska sen koostumus on todella kevyt. Toki itselläni on melko rasvainen iho, enkä senkään takia pidä paksuista voiteista, koska ihoni ei niitä kaipaa. Mistään pikakaunistumisesta en tiedä, mutta miellyttävän tuntuinen voide joka tapauksessa

L'orealin primerin eli meikinpohjustusvoiteen ostin tämän Virven tuotekertomuksen perusteella. Olen ollut tuotteeseen oikein tyytyväinen ja se toimiikin mielestäni hyvin rasvaisuuteen taipuvaisella ihollani juuri niin kuin Virvekin totesi. Toisestakin kosmetiikkablogista, jota luen melko säännöllisesti, löytyy postaus primereista täältä. Karkkipäivä-blogi keskittyy Ostolakkoa enemmän meikkaamiseen ja luonnonkosmetiikkaan. Blogia kirjoittaa myöskin kosmetiikkaa työkseen myyvä Sanni. Itse en juuri koskaan käytä luomiväriä, mutta silti hienoja meikkikuvia on hauska katsella ja niitä Karkkipäivästä löytyy!

Inglot on alun alkaen puolalainen meikkeihin erikoistunut yritys. Olen käynyt useamman kerran ketjun myymälässä kauppakeskus Jumbossa ja saanut aina erinomaista palvelua. Yksi ehdoton luottotuotteeni onkin merkin voidemainen poskipuna, jonka sävy 86 on juuri sopiva tuomaan tervettä punaa kasvoille. (Tämä liittyy siihen, ettei näyttäisi kuolleelta -juttuun ;)). Myös Sanni on tykästynyt Inglotin tuotteisiin. Yhden hänen aiheesta kirjoittaman postauksen löydät täältä.






Ja vielä yksi tuotesuositus, joka sentään on tarkoitettu koirille. Relaxant tassuvoidetta on suositeltu monessakin blogissa ja se on maineensa veroista. Suosittelen!

Relaxant Animal Tassuvoide
Lievästi antimikrobisena ehkäisee varvasvälihautumia ja -haavaumia. Estää lumen paakkuuntumista tassujen karvoihin. Voide tukee myös kehon omien korjaus- ja huoltojärjestelmien toimintaa. Vilkastuttaa jalkojen laskimoverenkiertoa ja aineenvaihduntaa nopeuttaen näin eläimen palautumista rasituksesta ja vähentäen jalkojen turvotusta.
Käyttöohje: Levitä voidetta aamuin illoin anturoihin ja tassuihin. Lyhytkarvaisilla koirilla voidetta voi hieroa tarvittaessa myös ylemmäs jalkoihin aineenvaihdunnan parantamiseksi. Lähde



Mitäs tykkäsitte tällaisesta aiheesta?

Kuulisin mieluusti myös teidän suosikkituotteista ja/tai kokemuksista postauksen tuotteista!







Reipasta ja raikasta loppuviikkoa kaikille!



maanantai 20. helmikuuta 2012

Viikonloppuna

Hei ihan oikeesti! Voisiko tämä lumen tulo pikkuhiljaa loppua, että ei tarvitsisi jokaista postausta aloittaa siitä (tai pakkasesta) valittamalla! Täällä etelässä ainakin on lunta satanut koko viikonlopun ja sitä alkaa olla jo yhtä paljon kuin viime talvena. Mies sanoi sunnuntaina, että Rillalle pitäisi hankkia kaveri, joka viihtyy hänen kanssaan yhtä hyvin pihalla. Hyvä pointti! Ja Pepille tarvitaan tietysti sitten kaveri, joka viihtyy yhtä hyvin sisällä. :D




Nyt, kun pakkasta ei ole liian paljon, voi Peppikin osallistua kunnon lenkeille. Vaatetuksena toimii villapaita-fleecehaalari -yhdistelmä, joka on oikein toimiva setti. Ko. vaatteet ovat sillä tavalla Pepille hyvän kokoisia, että pysyvät hyvin päällä, mutta eivät tee Pepin liikkumisesta tönkköä.







Siskontyttö oli hommannut Jimille (minun kehotuksesta, uups..) sukat, jotka osoittautuivat vähän väärän kokoisiksi - katsokaa vaikka täältä. ;) No, meidän kannalta tietysti ihan hyvä juttu, koska siskontyttö antoi sukat Pepille. Vaan eihän ne sukat Pepinkään jaloissa ulkona pysy. Tein niihin jo tuollaiset hienot narutkin, jotka toki estävät sukkien häviämisen, mutta eivät tippaakaan auta niiden päällä pysymisessä. Hitsi.





Pakollisen sääkatsauksen jälkeen siirrytään yhtä pakolliseen Putous-osioon. HuRRRaa, huRRRaa - Leena pääsi finaalin! Vähän kyllä harmittaa, että J-P tippui, höh. No, vajaan viikon päästä tiedetään, kumpi lopulta vie voiton, Leena vai Usko. Itse liputan hiRRRveen paljon Leenan puolesta!

Kumpi on Sinun suosikkisi?




Lauantaina meitä miehen kanssa laiskotti. Ruokaa ei huvittanut laittaa, joten päädyimme lähtemään elokuviin ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Elokuva valikoitui pelkästään sen mukaan, mitä meitä lähimpinä olevassa pikkuteatterissa oli tarjolla. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että en halua nähdä Vuosaari-elokuvaa, koska olin jostain saanut käsityksen, että siinä näytetään koiran pahoinpitelyä. Vihaan elokuvia, joissa näytetään eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa tai edes ihan vain eläinten huonoa kohtelua. Minulla kestää toipua sellaisen näkemisestä todella kauan. Siltikin päädyimme katsomaan Vuosaari-elokuvaa ja minulla meni oikeastaan koko elokuva siihen, että odotin ja pelkäsin sitä koiran pahoinpitelyä, jota ei sitten koskaan tullut. :) En tiedä miten olin onnistunut käsittämään asian niin väärin! Kyllä elokuvassa silti koira oli ja sen kohtalo ei ollut kaksinen, mutta mitään siihen kohdistuvaa väkivaltaa ei ollut, eikä mitään ikävää ko. aiheeseen liittyen näytetty. Muuten elokuva oli juuri sellainen kuin etukäteen ajattelinkin. Itse en nimittäin pidä tuon lajityypin kotimaisista elokuvista, koska minulle jää niistä päällimmäiseksi mieleen toivottomuus ja ahdistua. En silti sano, etteikö sitä kannattaisi käydä katsomassa - makuja on monia ja se on hyvä.

Onko joku muu jo nähnyt Vuosaari-elokuvan? Mitä Sinä pidit siitä?




Sunnuntaina meillä herkuteltiin. Ei tosin hernerokalla ja laskiaispullilla, vaan kreikkalaishenkisellä pääruualla ja Aikun innoittamana toscapiirakalla. Toscapiirakasta tuli ihan älyttömän hyvää, NAM! Kiitos Aikulle ohjeesta! Suosittelen muillekin kokeilemaan. Ohjeen löydät täältä.




Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä näytän teille, miten ihanan palkinnon voitin MiniMurmeli-blogin arvonnassa.



 

Kiitos Malviina tuhannesti! Kukkaro on IHANA ja uskomattoman taitavasti tehty!






Kivaa uutta viikkoa kaikille!








perjantai 17. helmikuuta 2012

Ruokaperjantai

Tänä talvena on ilmeisesti tasan kaksi erilaista säätilaa. Joko on hiRRRveesti pakkasta tai sitten sataa lunta. Tällä viikolla on ollut lumisateen vuoro.




Näin talvella meillä syödään aika usein uunilohta. Ajattelinkin tänään jakaa kanssanne kaksi helppoa uunilohiohjetta.


Uunilohta piparjuurikerman, palsternakkaperunamuusin ja uunivihannesten kanssa:


Lohta varten tarvitset:

- n. kilon pätkä ruodotonta merilohifileetä
- nippu tuoretta tilliä
- 2 sitruunaa
- suolaa
- valkopippuria




1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Laita lohipala uunin kestävään vuokaan. Ripottele pinnalle reilusti (hiutale)suolaa ja rouhi päälle valkopippuria.

3. Taittele lohen päälle reilusti tuoreen tillin varsia.

4. Viipaloi sitruunat ja viimeistele lohi päällystämällä se kauttaaltaan sitruunaviipaleilla. Tilli ja sitruuna antavat uunissa lohelle makua ja estävät samalla lohen kuivumisen.

5. Paista uunin keskitasolla n. 20 - 30 min.




Palsternakkaperunamuusiin tarvitset:

- n. ½ kiloa palsternakkaa
- n. ½ kiloa jauhoisia perunoita
- suolaa
- maitoa
- voita/margariinia


1. Keitä kuoritut perunat ja palsternakat kiehuvassa vedessä kypsiksi.

2. Soseuta perunasurvimella (tai sähkövatkaimella).

3. Lisää soseeseen kuumaa maitoa sen verran, että saat muusista haluamasi paksuista

4. Mausta suolalla ja voinokareella.


Uunivihanneksiin tarvitset:

- pari paprikaa
- salaattifenkoli
- 1 - 2(puna)sipulia
- tomaatteja
- oliiviöljyä
- viinietikkaa (esim. valkoista balsamicoa)
- ripaus sokeria
- mustapippuria
- yrttimausteseosta
- (yrtti)suolaa paistamisen jälkeen



1. Pilko paprikat ja tomaatit ja levitä uunipellille tai uunivuokaan.

2. Viipaloi fenkoli sekä kuoritut sipulit,

3. Sekoita kulhossa sipuli- ja fenkolisiivujen joukkoon pari rkl oliiviöljyä, loraus viinietikkaa, ripaus sokeria, mustapippurirouhetta ja yrttimausteseosta.

4. Levitä seos paprika- ja tomaattilohkojen päälle.

5. Paista 200 - 225°:ssa uunin keskitasolla n. 10 - 15 min.

6. Mausta (yrtti)suolalla paistamisen jälkeen.


Piparjuurikermaan tarvitset:

- 1 purkki kermaviiliä (200 g)
- 1 rasia piparjuurituorejuustoa (n. 100 g)
- 1 rkl sitruunamehua
- nippu tilliä silputtuna
- ripaus sokeria
- suolaa
- mustapippuria
(- raastettua piparjuurta (tuubista), jos haluat kastikkeesta voimakkaamman makuista)





1. Sekoita kulhossa kermaviili ja tuorejuusto.

2. Lisää sitruunamehu ja tillisilppu.





3. Maista ja mausta sitten makusi mukaan sokerilla, suolalla, mustapippurirouheella ja tarvittaessa vielä raastetulla piparjuurella.

4. Laita kastike hetkeksi jääkaappiin vetäytymään ja tarjoa sitten uunilohen kanssa.







Toinen lohiresepti on sellainen, jota olen tehnyt jo ihan opiskeluajoista lähtien. Tämä ruoka syntyy tosi vähistä aineksista ja vähällä vaivalla. 


Smetanauunilohi:

- pätkä (kirjo)lohifileetä (n. 600 g)
- 1 prk smetanaa (120 g)
- 3 rkl maitoa tai kermaa
- 1 tl dijonsinappia
- suolaa
- valkopippuria
- (kuivattua)tilliä
(- kalamausteseosta)




1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Ripottele lohifileen päälle vähän (hiutale)suolaa.

3. Sekoita keskenään smetana, maito/kerma, sinappi ja mausteet.

4. Levitä seos lohifileen päälle ja paista uunin keskitasossa n. 20 - 30 min.

5. Tarjoa lohi esim. perunamuusin ja höyrytetyn parsakaalin kanssa.






~~~


Loppuun vielä hauska pätkä Putouksesta, koska täällä ollaan putouskuumeen kourissa. Koettakaa kestää..



Hauskaa viikonloppua!