perjantai 30. maaliskuuta 2012

Ruokaperjantai

Tällä viikolla olen tutustunut jo kauan sitten ensimmäistä kertaa kuulemaani asiaan vihdoinkin kunnolla ja rakastunut! Jos rakastuminen on tässä yhteydessä liian vahva termi, niin ainakin olen ihastunut syvästi sekä innostunut. Todella, todella innostunut! Niin, ja viehättynyt. Sekä vaikuttunut. Voisin jatkaa tätä litaniaa vaikka kuinka pitkään..



Mamma, kaikki kyllä tajuaa jo, että sä olet ihan vöyhkissä!


No okei, asiaan. Oletteko tutustuneet The Pioneer Women -blogiin? Ja, jos ette, niin tehkää se heti. Itse olin kyllä törmännyt ko. blogiin monissakin yhteyksissä, mutta en ollut siihen kunnolla perehtynyt ennen tätä viikkoa. Nytkin olen lukenut vasta lähinnä blogin reseptejä ja jäänyt jo niihin ihan koukkuun. En muista koskaan aikaisemmin, missään yhteydessä törmänneeni niin moniin innostaviin resepteihin. Puhumattakaan tyylistä, jolla postaukset on kirjoitettu. Ihan kuin lukisin omia ajatuksiani kirjoitetussa muodossa. Ruokaohjeissa käytetyt ainekset ovat myös kuin omalta suosikkilistaltani poimittuja. Toki blogista löytyy paljon ohjeita, joissa käytettään kanaa tai lihaa, mutta myös kasvis-, katkarapu- ja jälkiruokareseptejä on vaikka kuinka paljon. Olen todella innoissani, jos se jäi vielä epäselväksi. ;) Haluaisin kokeilla ainakin kahtakymmentä ruokaa heti. No, yhtä olen sentään oikeasti ehtinyt jo kokeilemaan ja voin kertoa, että HYVÄÄ tuli! Resepti kuulosti hyvältä, mutta lopputulos oli vielä jotain enemmän, taivaallista! Suosittelen kokeilemaan, jos reseptin ainekset sattuvat omaan makumaailmaan. Se aito ja alkuperäinen ohje löytyy täältä.


Quesadillat herkkusieni-pinaatti-vuohenjuustotäytteellä:

(Ohjeen aineksista tulee neljä täytettyä quesadillaa.)


- paketti (täysjyvävehnä)tortilloja (8 kpl)
- 2 rasiaa herkkusieniä (á 200 - 250 g)
- 1 (puna)sipuli
- 2 rasiaa tuoretta pinaattia (yht n.150 g)
- 200 g pehmeää vuohenjuustoa
- 150 - 200 g juustoraastetta
- voita/margariinia paistamiseen
- suolaa
- mustapippuria
- muskottia
(- ½ dl valkoviiniä/sherryä)







1. Kuori ja kuutio sipuli. Viipaloi herkkusienet.

2. Kuullota sipulikuutioita pannulla ruokalusikallisessa voita. Lisää hetken päästä mukaan herkkusieniviipaleet.




3. Jatka sienien ruskistamista hetki, jonka jälkeen voit halutessasi lisätä pannulle lorauksen valkoviiniä tai sherryä tuomaan makua. Jatka sienien paistamista niin kauan, että kaikki neste on haihtunut ja sienissä on hyvä väri. Mausta suolalla ja mustapippurilla.




4. Siirrä sitten sienet lautaselle odottamaan.

5. Lisää pannulle nokare voita ja paista siinä nopeasti pinaatinlehdet. Voit lisätä pannulle myös pienen tilkan valkoviiniä tai sherryä.



6. Pinaatteja ei tarvitse paistaa kauan. Vain sen verran, että ne ns. antautuvat, eli pehmenevät vähän. Mausta valmis pinaatti ripauksella suolaa, mustapippuria ja muskottia.





7. Siirrä pinaatti sivuun odottamaan quasadillojen kokoamista.

8. Kokoa quesadillat näin: ota työlaudalle yksi tortillalettu ja ripottele päälle juustoraastetta. Sitten reilu kerros sieniä, vähän pinaattia, vuohenjuustonokareita ja lopuksi vielä kerros juustoraastetta. Päälle toinen tortilla.




9. Sulata pannulla nokare voita ja nosta quesadilla varovasti pannulle.

10. Paista keskilämmöllä niin, että juustot alkavat sulaa tortillalettujen välissä. Voit painaa päältä lastalla lettuja yhteen. Voitele paistamaton puoli kevyesti voilla.

11. Käännä quesadilla varovasti ja jatka paistamista vielä hetki. Ideana on saada molemmille puolille kaunis, rapea pinta ja, että juustot sulavat lettujen sisällä.




12. Leikkaa valmis quesadilla työlaudan päällä neljään osaan esim. pizzaleikkurin avulla.




13. Tarjoile kuumina -NAM!!!


Kannustan vielä kaikkia kokeilemaan näitä, jos käytettävät ainekset yhtään kolahtivat. Meillä mieskin oli aika vaikuttunut lopputuloksesta ja kysyi ensimmäisen satsin syötyään vähän huolissaan, että joko nämä loppu.


Ennen päivän jälkiruokaa, jossa muuten aiheena taas jämät, avaudun vähän paistinpannuaiheesta. Meillä on ollut vuodesta 1996 (luit oikein 1 9 9 6 !) aivan mahtava paistinpannu, joka nyt on vihdoin tullut tiensä päähän. Katsokaa vaikka itse:






Olen jo jonkun aikaa pähkäillyt uuden pannun ostamista. Olisin ehdottomasti halunnut uuden samanlaisen kuin tuo entinen, mutta niitä ei enää valmisteta. (Murkele! Pitääkö HETI lopettaa kaikkien hyvien tuotteiden valmistus! ;)) Lopulta päädyin helppoon valintaan ja ostin K-Supermarketeissa keräilyleimoja vastaan puoleen hintaan myydyn Tefalin pannun, jonka on suunnitellut Jamie Oliver.




Ensimmäisen kokeilun jälkeen voin todeta, että oli mukavaa paistaa pannulla, jossa on ehjä pinta. Kahvasta en sen sijaan ollut oikein vaikuttunut. Saas nähdä miten se, ja myöskin pinnoitus, kestävät meikäläisen käytössä. Edellisen pannun ikään pääseminen ei ehkä tule tapahtumaan. Vaikka mistäs sen vielä tietää. Paistinpannut kannattaa muuten aina pestä käsin. Astianpesukoneessa nimittäin vahvimpiinkin pinnoitteisiin saattaa lika palaa kiinni ja sitä ei helposti enää saa irti, jos ikinä.

Bestis suositteli lämpimästi ostamaan Swiss Diamond -merkkisen pannun. Olen heillä itsekin moista pannua kokeillut ja se vaikuttaa kyllä todella hyvältä, hinta vaan on aikamoinen. Toki sitä tietysti mieluummin maksaa kerran kunnon pannusta kuin kokeilee montaa huonoa. Katsotaan nyt kuinka tuon Tefalin kanssa käy.


Mietin myös yhtenä vaihtoehtona Ikean paistinpannua. Sieltä löytyy kaksi ihan mielenkiintoista mallia, joista toisen pinnoitteella on 5-vuoden (365+/28 cm/14,95 €) ja toisella 10-vuoden (Favorit/28 cm/34,95 €) takuu.

No sitten se lupaamani jälkkäri, johon en itse niinkään ihastunut, mutta mies tykkäsi kovasti. Mikä ei sinänsä ole kovin yllättävää, koska minä en pidä myöskään risifrutista ja mies rakastaa niitä. Jääkaappiin oli jäänyt viikonlopulta keitettyä jasminriisiä, jota olin tehnyt koirille, koska nappulat pääsivät loppumaan (ups!) Mikä tahansa riisilaatu sopii varmasti hyvin tuohon jälkkäriin.




Appelsiiniriisi:

- n. 6 dl keitettyä riisiä (n. 2 dl keittämätöntä)
- 2 - 2,5 dl vaahtoutuvaa kermaa
- 4 appelsiinia
- 2 tl vaniljasokeria
- sokeria






 1. Sekoita rahka riisin joukkoon.

2. Kuori ja pieni appelsiinit. Voit halutessasi leikata appelsiinin hedelmälihan kalvottomaksi:

- leikkaa appelsiinin kuori pois terävän veitsen avulla myötäillen hedelmän muotoa




 - irrota sitten lohkot pienemmän veitsen avulla aina kahden kalvon sisäpuolelta




 3. Lisää appelsiinipalat riisin joukkoon.

4. Vaahdota kerma ja nostele sekin riisin sekaan.

5. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla.

6. Tarjoile appelsiiniriisi kylmänä.







~~~




Eipä sitten muuta kuin -





 
 

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kahdeksan kappaletta

Kuulin tiistaina autossa pätkän Radio Novan iltaohjelmasta, jossa pyörii kilpailu nimeltä: mikä biisi on muuttanut maailmaasi?  Tiistain biisi oli alta löytyvä Snow Patrolin kaunis kappale, joka oli soinut taustalla, kun tätä kilpailuun ilmoittautunutta nuorta naista kosittiin. Siinä hetkessä todella muuttui heidän maailmansa ja he tulevat varmasti muistamaan kyseisen kappaleen aina.






Aloin miettiä, että mikä tai mitkä kappaleet ovat muuttaneet minun maailmaani.  Asiaa pohtiessani tajusin, että monet kappaleet yhdistyvät mielessäni tiettyyn aikaan elämässäni, johonkin tapaukseen tai ihmiseen.






Bette Midlerin kappale "Wind Beneath My Wings" tuo aina mieleen bestiksen. Olemme katsoneet elokuvan Beaches, jonka soundtrackilta kyseinen kappale löytyy, yhdessä ja erikseen vaikka kuinka monta kertaa. Sekä elokuva että kappale aiheuttavat aina vähintään palan kurkkuun, yleensä hillittömän itkukohtauksen.






"I Got A Feeling" soi usein hydrospinningissä. Se saa aina oloni hyväksi ja energiseksi.






Samoin kuin U2:n megahitti: "Beautiful Day".





Lou Reedin "Perfect Dayn" tahtiin vanhin siskoni tanssi häävalssinsa. Ne olivat pienet talvihäät perheen kesken. Sisko oli tuolloin jo ollut vuosia yhdessä miehensä kanssa ja ajattelin varmaan etukäteen, että heidän naimisiin menonsa ei ole niin iso juttu. Kirkossa sisko ja miehensä laskeutuivat lehteriltä alas vastakkaisia portaita pitkin. Kohdatessaan toisensa alhaalla kirkon käytävällä, ojensi siskon mies siskolle hääkimpun ja siitä he lähtivät kävelemään kohti alttaria. Paljon muuta en kirkosta muistakaan, koska itkin niin vuolaasti tuosta romanttisesta alusta toimituksen loppuun asti. Enkä todella tirauttanut vain muutamaa hienostunutta kyyneltä vaan vollotin suoraa huutoa niin, että meikit ja räkä valuivat pitkin poskia. Mies sanoi aina välillä, että ole hiljempaa tai kysyi huolestuneesti, saanko henkeä. Sulhasen sukulaiset vilkuilivat kuulemma hiukan ihmeissään meikäläisen touhua. Se oli kaikin tavoin such a perfect day, jonka tuo kappale tuo aina mieleeni.






Edesmenneen äitini tavoin olen aina tuntenut tietynlaista viehtymystä Euroopan kuningashuoneita ja kuninkaallisia kohtaan. Ikisuosikkejani ovat Ruotsin Victoria ja Englannin Diana. Prinsessa Dianan traaginen kuolema oli minulle(kin) iso järkytys ja Elton Johnin hautajaisia varten tekemä versio "Candle In The Wind" -kappaleesta on sydäntä särkevän kaunis.






Blogikamuni Titan ansiosta (Kiitos Titta!) muistin, miksi Chris Medina on niin tutun oloinen. Hän osallistui viime vuonna American Idolsiin, mutta tippui kisasta ennen semifinaaleja. Jo jonkun aikaa radiossa on soinut miehen todella kaunis kappale: "What Are Words", joka saa ihan kyyneleet silmiin, aina kun sen kuulen. Kappaleen sanat saivat silti ihan uuden merkityksen, kun muistin, minkälainen tarina Chrisin elämästä ja samalla kappaleen takaa löytyy. Hänen kihlattunsa joutui vakavaan auto-onnettomuuteen v. 2009 kaksi kuukautta ennen heidän häitään. Onnettomuus aiheutti kihlattu Julianalle aivovaurion, eikä häitä ole vieläkään voitu viettää. Silti Chris on pysynyt rakkaansa rinnalla ja huolehtii hänestä Julianan äidin kanssa. Lisää tietoa kappaleesta löydät esim. täältä.






Loppuun vielä kappale, joka minulle tarkoittaa kevättä. Ja, koska rakastan kevättä, niin kyseinen biisi muuttaa aina sen kuullessani maailmani - ainakin hetkeksi.







Mikä kappale on muuttanut Sinun maailmaasi?






Keväistä keskiviikkoa kaikille!




PS. Suosikkibiiseitäni olen kirjoittanut aikaisemmin täällä.




maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kävelyllä

Viikonloppuna saatiin, ainakin täällä etelässä, nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Jos jotain valittamista haluaa asiasta keksiä, niin toki koirien tassut ja massut kuraantuu näillä keleillä ihan kiitettävästi.







Sekään ei silti jaksa rasittaa, kun kevät vaan tuntuu ja tuoksuu niin mahtavalta! Peppi taitaa olla kanssani samaa mieltä. Pitkuliinikin tarkenee nimittäin päivisin lenkillä oikein hyvin ilman palttoota.





Paikoitellen lunta on vielä aikalailla. Se tuli ihan konkreettisesti todettua, kun Peppi viritteli flexin narun männynrungon ympärille solmuun.




Minä lähdin reippaasti pitkulaista pelastamaan, mutta upposin oitis reisiä myöten hankeen. Mies kysyikin spontaanisti, että miten minä yleensä selviän koirien kanssa lenkillä, jos hän ei ole mukana? Saattoipa kysymyksessä olla ihan pointtia.. ;)




Vaikka sattuu sitä miehellekin. Onneksi oli remmi perässä, niin eipä Peppinen kauas kerinnyt.





Rillalla ja Pepillä on peruslenkin varrella yksi ihan suosikkitalo. Siellä asuu kolme poikakoiraa (kaksi corgia ja islanninlammaskoira), joista meidän tytöt tykkäävät tosi paljon. Pojat ovatkin usein lumettomaan aikaan pihalla ja aidan yli (ja läpi) vaihdetaan nenäpusuja. Vaikka poikia ei ole pihassa näkynyt moneen kuukauteen, niin silti aidan vieressä käydään joka kerta tarkistamassa tilanne -



Missä ne pojat oikein piileskelee? Onko ne talviunilla?

Omalla pihalla on lenkin jälkeen vielä lumipallon heittoa. Kuraiset tassut ja massut puhdistuvat kätevästi, kun koirat loikkivat hangessa lumipallojen perässä. Tosin kelistä riippuen, Rilla saattaa vaihtaa kurat lumipaakkuihin. ;)



No, heitä jo!


Kumpi ehtii ensin?


Siis täh, mihin se pallo meni vai jemmaatko sä niitä sinne sun mahakarvoihin?



Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa kaikille!




perjantai 23. maaliskuuta 2012

Ruokaperjantai

Olen varmasti ennenkin täällä kertonut, että katson paljon ruokaohjelmia, ja luen ruokaohjeita sekä lehdistä, että blogeista. Saankin niistä usein idean jonkun uuden ruuan kokeiluun. En vaan meinaa millään pystyä noudattamaan reseptiä tarkasti, vaan teen siihen muutoksia jo ensimmäisellä kokeilukerralla. Välillä mietinkin, että voisiko joskus kokeilla ohjetta ilman muutoksia ja tuunata vasta seuraavalla kerralla, jos siltä tuntuu. Seuraava kalakeiton reseptikin on saanut inspiraation viimeisimmästä Yhteishyvä -lehdestä, mutta alkuperäinen ohje on aika erilainen. ;) Sen voi käydä lukemassa täältä. Omasta versiostani tuli kyllä myös oikein hyvää.




Kylmäsavulohikeitto:


- (puna)sipuli
- salaattifenkoli
- 4 isoa perunaa (kiinteä lajike)
- 2 rkl (oliivi)öljyä
- 2 dl kuivaa valkoviiniä (itse laitoin ruokakaupassa myytävää kuohuviinijuomaa)
- 8 dl vettä
- 1 kala- tai kasvisliemikuutio
- 150 - 200 g kylmäsavulohta siivuina
- 150 - 200 g katkarapuja (pakaste)
- 1 pussi pakasteherneitä
- Crème Fraîchea tai smetanaa (200 g)
- tuoretta tilliä
- sitruunamehua
- chilijauhetta/-rouhetta
- (valko)pippuria
- suolaa







1. Kuori ja silppua sipuli. Poista fenkolista kanta ja huonot osat ja siivuta. Pese, kuori ja kuutio perunat.

2. Kuullota kasviksia hetki kattilassa öljytilkassa. Lisää viini ja anna kiehua hetki.

3. Lisää sitten vettä sen verran, että kasvikset peittyvät hyvin (n. 8 dl). Murustele mukaan myös liemikuutio tai käytä vastaava määrä fondia.

4. Anna kiehua pienellä lämmöllä n. 10 min tai kunnes perunat ovat kypsiä.

5. Lisää Crème Fraîche tai smetana ja anna sulaa liemeen.

5. Suikaloi keittoon kylmäsavulohi ja lisää katkaravut sekä herneet jäisinä. Silppua päälle runsaasti tuoretta tilliä.










6. Mausta pippurilla, chilillä, sitruunamehulla ja tarvittaessa suolalla.

7. Tarjoa esim. ruisleivän kera.








~~~



Kummilapset, jotka myös lukevat tätä blogia, eivät yhtään tykkää ruokaperjantaista, jossa on aina vaan jotain tyhmiä reseptejä. ;) Heidän, ja toki myös kaikkien muidenkin, iloksi hulvaton video lumilautailevasta opossumista nimeltään Ratatouillie. Nimi sopii mitä parhaiten ruokateemaan ja lumilautailu kuuluu myös kummilasten harrastuksiin.






Vauhdikasta viikonloppua!




keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kaltoin kohdeltu

Ette arvaa, miten raskasta mulla taas on! Mamman kirppisprojekti jatkuu ja mun pitää huolehtia blogiin kirjottamisesta, vaikka oon erittäin kaltoin kohdeltu. Kattokaa nyt vaikka itte tosta kuvasta. Mikäs se siinä toisessa etutassussa töpöttää, huoh..





 Kävi nimittäin niin, että mamma alko puunaamaan meitä. Ensiks se rassas Pepin suuta sellasella pörisevällä harjalla. Pitkulainenhan on niin säälittävä, että se antaa mamman tehä ihan mitä vaan. Seuraavaks meinaan mamma otti käteen sellaset punaset. Siinä vaiheessa meikä häipy, terve ja morjens!






Mutta, kuten oli arvattavaa, niin seuraavaks oli mun vuoro. Mamma ei antanu periks, vaikka piilottelin erinäistenkin sänkyjen yms. alla. Muutenhan se nainen on maailman saamattomin, mutta just tässä asiassa sillä riittää intoa ja kärsivällisyyttä ihan loputtomiin.






Munkin suuta kolattiin ensteks sillä pörisevällä. Sen nyt vielä kestää, mutta sitten, kun niillä punasilla aletaan sohia mun kynsiä, niin EN tykkää. Tein asian mammalle myös erittäin selväksi ja ravistelin tassujani painokkaasti. Mutta eihän se nainen tajua, eikä ota vinkistä vaaria. Urpo mikä urpo!






Niinpä sitten mun yhdestä kynnestä leikattiin liikaa ja verta pursus kaikkialle. Siinä vaiheessa se nainen kyllä oli NIIN pahoillaan ja katuvainen. Pyyteli anteeksi ja lässytti vaikka mitä. Joo, no voin kertoa, että en todella ole antamassa anteeksi. Mähän sitäpaitsi koitin parhaani mukaan varottaa sitä etukäteen.






Eikä siitä hössöttämisestä meinannu tulla loppua. Tassu käärittiin johki ihme tulloihin ja päälle puettiin pitkulaisen sukka. Antakaa mun kaikki kestää! Nyt mä sitten köpöttelen tollanen ällö järjestelmä yhdessä tassussa ja syön about kuudettatoista herkkuluuta, joita se nainen mulle auliisti jakaa. Syön toki herkut, mutta yhtään en lepy. Se on vissi ja varma!






Ymmärrätte varmaan, että ei oo erityisen kivat tunnelmat täällä. Ensiks amputoidaan melkein koko tassu ja sitten pakotetaan vielä tekemään postaus, koska Hänen Ylhäinen Ääliömäisyytensä on (muka!?!) niin bisi. Tää kohtelu täällä alkaa pikku hiljaa käydä sietämättömäksi. Eikä toi pitkänmallinen tajuu yhtään. Se haluaa vaan makoilla mamman sylissä, vaikka yritin varottaa sitä siitä sadistista. Ehkä, jos on muutenkin pitkä, niin on myös TOSI pitkät piuhat? Tavallaan tietty loogista.






Illalla sentään mut on luvattu ottaa mukaan vaarille, jee! Kerron siellä KAIKILLE, miten mua on taas kaltoin kohdeltu. Oon aika varma, että Jimin mamma pika-adoptoi mut ja pääsen niille asumaan. Ainakin toivon sitä tosi paljon!



Toivottavasti teillä muillakin on kivoja juttuja tiedossa! Ü




PS. Mun blogikamuilla Artulla ja Bassella on kans ollu epäilyttävän näköstä touhua. Käykää vaikka kattomassa *klik*.



maanantai 19. maaliskuuta 2012

Loppu hyvin

Täällä virtuaalimaailmassa suhaillessa välillä ihan unohtuu, kuinka fyysisesti lähellä me kaikki täällä pikkuisessa Suomessa toisiamme olemme. Konkreettinen todistus aiheesta tuli viikonloppuna, kun siskontytölläkin hoidossa ollut Nelly-koira lähti karkuteille. Tarinalla on onnellinen loppu ja Nelly on taas turvallisesti kotona. Nellyn otti kiinni ja vei kotiinsa ihana perhe, joka todella näki vaivaa, jotta Nellyn omistaja löytyi. Googlettamalla he yhdistivät Nellyn niNnin blogiin ja sitä kautta homma lopulta selvisi. Kiitos vielä Nellyn löytäjälle tätäkin kautta!






Sunnuntaina lenkillä juttelin erään vanhemman rouvan kanssa ja hän mainitsi, että maaliskuussa lähtee aina paljon koiria ja kissoja karkuteille. Ilmeisesti kevät ja hormonit aiheuttavat karvapöksyissä vipinää. Meilläkin on kokemusta karkailusta, varsinkin edesmenneen Ineksen toimesta. Rilla vaikuttaa luonteeltaan (ikävä kyllä) samanlaiselta seikkailijalta ja onhan hän jo kerran pienellä reissulla käynytkin. Postaus aiheesta löytyy täältä.



Just-joo, jos KERRAN käy ihan pienellä retkellä, niin siitä jauhetaan viikkotolkulla!



Etenkin Ineksen karkureissujen takia olen miettinyt aihetta paljonkin. Olen tullut siihen tulokseen, että nähdessäni jossain vapaana liikkuvan koiran, yritän aina ottaa sen kiinni. Toki, jos koira on aggressiivinen, en sitä tee. Jos taas vain näen esim. auton ikkunasta vapaana juoksevan koiran, yritän painaa mieleeni sen tuntomerkit ja paikan, jossa koiran näin. Netistä löytyy ainakin kaksi sivustoa, joihin voi ilmoittaa kadonneista ja löytyneistä lemmikeistä sekä näköhavainnoista, Karkurit.fi ja Karkulaiset.fi. Monikaan radioasema ei nykyään enää välitä lemmikkien katoamisilmoituksia, mutta ainakin Radio SuomiPOP ottaa niitä vastaan.



Onhan tämäkin tavallaan löytöeläin.. ;)



Pääkaupunkiseudulla toimii myös Viikin Löytöeläintalo, jonka sivuilta löytyy hyvät ohjeet lemmikin löytäjälle, kadottaneelle sekä yhteydenottolomake, jolla voit netin kautta ilmoittaa tiedot kadonneesta tai löytyneestä lemmikistä. Myös muilta paikkakunnilta löytyy vastaavia löytöeläintaloja/-tarhoja. Sinne kannattaakin ehdottomasti olla yhteydessä, jos olet kadottanut tai löytänyt lemmikin. Myös hätäkeskukseen (112) voi tehdä ilmoituksen kadonneesta tai löytyneestä eläimestä.






Oman koiran tai kissan katoamisen varalta kannattaa hankkia kaulapantaan laatta, josta löytyy lemmikin nimi ja omistajan yhteystiedot. Laattoja myyvät monet lemmikkieläinkaupat ja suutarit. Netistä sellaisen voi tilata esim. täältä.



Kuvat



Toivoa sopii, että Rilla ja Peppi malttaisivat pysyä kotona mamman ja papan huomassa.






Huoletonta viikkoa kaikille!




PS. Pyydän vielä niitä bloggareita, joilla ei ole sähköpostiosoitetta blogissaan, miettimään sen lisäämistä. Nelly-koiran tapauksessa siitäkin oli nimittäin paljon hyötyä. Muutama muukin juttu on selvinnyt parhain päin sähköpostin avulla, joten harkitsettehan asiaa. Ü



perjantai 16. maaliskuuta 2012

Ruokaperjantai

Välillä on sellaisia päiviä, että kauppaan ei ehdi tai viitsi lähteä, mutta jotain ruokaa pitäisi laittaa. Joskus taas kaappeihin on jäänyt pyörimään monenlaisia pussinpohjia ja vanhaksi meneviä juttuja, jotka haluaisi käyttää johonkin. Tänään ajattelin kertoa muutamasta pikaruuasta, joita teen usein silloin, kun kaapin antimista pitää taikoa jotain, sekä omenapiirakasta, jonka tein kirjaimellisesti pussin- ja purkinpohjista. Aloitetaan simppelistä pasta-annoksesta, joka on mukaelma Jamie Oliverin ohjelmasta.



Tomaattinen tonnikalapasta:

- n. 250 g pastaa
- tuore chili
- yksikyntinen valkosipuli tai 3 - 4 valkosipulinkynttä
- purkki tonnikalapaloja öljyssä
- 2 rkl kapriksia
- 2 rkl mustia oliiveja viipaleina
- purkki paseerattua tomaattia (500 g)
- ripaus sokeria
- suolaa
- mustapippuria
(- pala parmesaania tai muuta voimakkaan makuista juustoa)
(- puoli rasiallista makeita pikkutomaatteja)





1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Silppua chili ja valkosipuli pieneksi.

3. Valuta pannulle öljyä tonnikalapurkista ja kuullota siinä hetki chili- ja valkosipulisilppua.

4. Lisää pannulle kaprikset, oliiviviipaleet sekä tonnikala ja jatka kuullottamista vielä hetki

5. Kaada sitten pannulle paseerattu tomaatti ja ripaus sokeria ja anna kastikkeen kiehua kasaan n. 10 min. Voit halutessasi lisätä palan juustoa antamaan kastikkeelle kermaisuutta.





6. Itse tykkään laittaa kastikkeen sekaan lopuksi vielä pikkutomaatteja lohkoina.

7. Mausta kastike mustapippurirouheella ja tarvittaessa suolalla.

8. Sekoita kastikkeen joukkoon keitetty ja valutettu pasta.

9. Tarjoa heti.




Vuosia sitten, kun nuudelivillitys oli minulla vahvimmillaan, kehittelin seuraavan mössön, josta ei edes voi ottaa kuvaa, koska se näyttää - no - mössöltä. ;) Pidän kuitenkin mausta, joten siksi sitä tulee edelleen aina välillä tehtyä silloin, kun muuhun ei ole aikaa/aineksia.


Nuudelimössö:
- kaksi kerää (muna)nuudeleita
- 1 dl kookosmaitoa/cocos & lime ruokakermaa
- purkki tonnikalaa sataykastikkeessa (esim. Pirkka)





1. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Sekoita muut ainekset kattilassa ja kuumenna.

3. Lisää nuudelit kastikkeeseen  > valmis!

Todellista pikaruokaa! Ü


Joulusta, laskiaisesta yms. oli jäänyt monenlaisia jämiä ja purkinpohjia, joista halusin päästä eroon. Niinpä tekaisin omenapiirakan ja siitä tuli ihan hyvää. Ohjetta on helppo varioida sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään


Omppupiirakka jämistä:

- paketti valmista (kaura)murotaikinaa
- 1 - 2 dl paistonkestävää marmeladia (omena, appelsiini tms.)
- purkki vaniljarahkaa
- 4 omenaa (esim. Granny Smith)
- ½ dl sokeria (ruoko tai fariini)
- kanelia
- 1 rkl sulatettua voita/juoksevaa margariinia
- pätkä mantelimassaa
- n. 100 g pähkinöitä rouheena
- vaahterasiirappia




1. Laita uuni kuumenemaan 200°:een.

2. Voitele piirakkavuoka kevyesti ja taputtele sulanut murotaikina vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla.

3. Levitä pohjan päälle marmeladi, jota voi tarvittaessa ohentaa vähän kuumalla vedellä tai mehulla.

4. Levitä vaniljarahka tasaisesti marmeladin päälle.

5. Kuori ja kuutioi omenat. Sekoita omenakuutioihin sokeri ja kanelia makusi mukaan (esim. 2 tl).




6. Levitä omenakuutiot rahkan päälle.

7. Rouhi pähkinät ja pieni mantelimassa. Sekoita ne keskenään ja lisää 1 rkl  sulatettua voita/juoksevaa margariinia.





8. Levitä seos omenakuutioiden päälle.






9. Valuta piirakan päälle vähän (vaahtera)siirappia nauhana (tai ripottele pari rkl fariinisokeria).

9. Paista uunin alatasolla n. 30 min.





10. Tarjoa hiukan jäähtyneenä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.






Minkälaisia pikaruokasuosikkeja teillä on?

 







Mukavaa ja makoisaa viikonloppua kaikille!