keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Helmiä ja juoksemista

Kiitos taas kerran teille ihanille ja empaattisille lukijoille, jotka kommentoitte edellistä postausta. Vaikka tosiaan välillä suru ja ikävä valtaavat alaa, niin ei kuitenkaan huolta. Ihan hyvällä mielellä täällä pääsääntöisesti ollaan. Voiko sitä kovin kauaa synkistelläkään, kun meidän typyjen touhuja seuraa.






Minähän en todella ole mikään käsityöihminen, mutta aina välillä innostun jostain askartelun tyyppisestä. Vähän aikaa sitten törmäsin aivan mielettömään helmivalikoimaan liikkeessä nimeltä Helmiharakka. Heiltä löytyy myös verkkokauppa, mutta ihaninta tietysti on, jos pääsee paikan päällä näkemään ja hipelöimään tuotteita.





En tiedä muistaako kukaan, mutta minulla on Thomas Sabon helmirannekoru, jossa roikkuu kolme charmia: R, I ja luu. Rosan ja Ineksen muistokoru.




Rakastan tuota korua yli kaiken. Väri on ihana, puhumattakaan siitä, mitä koru muistona minulle merkitsee. Olen jo pitkään halunnut löytää korulle kaveriksi jonkun tai parikin siihen sopivaa, mutta selkeästi vaatimattomampaa kaveria. Helmiharakasta sitten viimein onnistuin löytämään ihan samanvärisiä helmiä kuin korussa on, mutta pyöreitä ja pieniä - täydellisiä.





Pujottelin helmistä kaksi rannekorua, joihin molempiin laitoin lisäksi yhden hopeisen välihelmen. Välihelmi tuo mielestäni yksinkertaisiin koruihin viimeistellymmän ilmeen ja ne sopivat lisäksi hyvin alkuperäisen korun hopeaosiin. Koruista oli tosi vaikeaa saada yhtään kunnollista kuvaa, mutta ehkä saatte kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä ne näyttävät. Tuossa alimmassa kuvassa väri on kaikkein lähimpänä oikeaa. Ylemmissä sävy on todellista vihreämpi.






No, sitten siitä juoksemisesta. Ette kai luulleet, että olen aloittanut uuden (muodikkaan) harrastuksen? ;D En todella ole, mutta sen sijaan Rillalla on juoksut. Pepillä ei vielä, mutta saattavat olla tuloillaan. Ajoitus ei ole kaikista parhain, koska Jimin piti tulla meille viikonloppuna hoitoon, blaah! Onneksi toinen hoitopaikka järjestyi, mutta olisin kyllä ilomielin ottanut Jimpulan meille. Hitsi.






Muutama päivä enää ja päästään viettämään pidennettyä viikonloppua sekä juhlimaan vappua. Mitään sen kummempia suunnitelmia meillä ei ole, mutta toivotaan, että sää suosii, niin voidaan olla paljon pihalla.



Keväistä keskiviikkoa kaikille!





 

13 kommenttia:

  1. Kopioin tuon kysymyssarjasi ja aattelin sen laittaa omaankin lokikirjaani. Ja tuo valokuvan valinta tulee olemaan se kaikkein vaikein juttu. Huoh !!
    Tuo Messinen on paikannut sen vltavan aukon, joka jäi mäykystä ja tehnyt sen tavalla jota en olisi osannut odottaakaan. Silti sen päivän tuska ja kipu, jolloin mäykkypoikani taivaan portille kannoin, on mielessäni kuin eilinen. Ja se tuleva tuska Messisen lähdöstä vilahtaa joskus välillä mieleeni. Työnnän sen pois heti, sillä meillähän tässä vaiheessa ei muuta olekaan kuin aikaa. Mutta se hetki sitten joskus vie minut varmasti hulluuden partaalle, Messinen on niiin paljon minulle. En tiedä miten sen kestän. Ja vielä moninkertaisena, sillä yhtä karmeaa on noiden kahden muun meno. Ei, en tahdo enempää edes ajatella asiaa.Parempi toteuttaa tuulen viemän Scarletin mottoa; "En ajattele sitä tänään. Ajattelen vasta huomenna",

    Iiiihana Pepin massu tuossa kuvassa. Voi että toi pitkopulla osaa olla lutunen.

    Jaaha, sinuakin on purrut "käsityöinnostus" korujen muodossa. Tää on varma kesän merkki, kun ihmiset alkaa puuhastella kaikkea. Mulla on muutama korujen teko kirjanen, jos joskus innostuisin siitäkin. Muutaman puisen rintaneulan, joihin olen maalannut kuvan, olen tehnyt joskus vuonna papu. Mutta kauan on ollut tauolla semmonenkin tekeminen. On niin hirrrveen paljon kaikkea tekemistä, että kohta tulee se runsauden pula. Eli ei osaa valita mistä alkaisi.
    No vappuna on lomaa, josko sitten sais jostain langasta kiinni ja aikaiseksi jotain.

    Mukavaa vappua sinnekin niin väelle kuin koiruillekin. Ja aurinkoista vappua toiveissa tännekin, sillä meillä nuo valkoiset salamat osaavat nauttia terassin aurinkoisimmista paikoista rötköpötköinä. Ja jos siihen autuuteen sitten tipahtaa vielä pala kalkkunaa, on vappu täydellinen heille.

    VastaaPoista
  2. Ihastelen kovasti kauniita koruja, vaikka itse en omista juuri ainuttakaan. Korurasiani loistaa tyhjyyttään, siellä taitaa olla vain vihkisormukset ja yksi kaulaketju...
    Minäkin olen silti hurahtanut erään koruntekijän blogiin, ihan pelkästään katselemisen ilosta.
    http://amalianaarteet.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Toivotaan todella lämpimiä kelejä, aion pitää maanantaina etäpäivän ja siten tuntuu kuin olisi miniloma.

    Kauniit korut - arvostan aina kaikenlaisia käsitöitä!

    VastaaPoista
  4. Ihanat korut! Minäkin tykkään turkoosista, vaikka se ei sovi yhtään mun kasvojen kanssa yhteen. Viime kesänä näin Helsingissa Laura Ashleyn liikkeessä upean rannekorusetin, jossa oli juuri turkoosin ja hopean sävyisiä koruja. Ajattelin, että menen seuraavana päivänä sen ostamaan, mutta ei se ollutkaan lauantaina auki :/ Löysin sitten täältä kotikaupungista hieman vastaavan muistaakseni lindeksiltä.

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  5. Onpas Pepillä ja Rillalla mahtavat auringonottotuolit pehmusteineen. Missäs se kotiväki istuu?

    Vappu tulee ja menee varmaan ihan kotipihassa nautiskellen (autotallin rakennuspuuhissa).

    Mäyräkoira toimii työnjohtajana kuten viime syksyn varastorakennuksella.

    VastaaPoista
  6. Upea turkoosi. Pidän älyttömästi turkoosista. Se vaan värinä ei sovi minulle tippaakaan, joten minulla ei myöskään ole mitään turkoosia(:
    Onpa suloisia kuvia tytteleistä.

    Toivotaan, että sää suosii vappuna. Tänäänhän on ollut mitä kaunein päivä
    Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  7. Liftari: tuo Scarletin motto auttaa minuakin usein. Se on hyvä motto! <3

    Koirien lyhykäinen elinikä on tylsä asia. Muuta huonoa en heistä keksikään. Yhdyn hämmennykseesi siitä, miten hyvin meilläkin on Rilla ja Peppi paikanneet Ineksen ja Rosan poissaoloa. En olisi minäkään uskonut moista etukäteen. Mutta, hyvä niin. Oikein hyvä! <3

    Juu, muhun iskee aina aika ajoin joku askartelukärpänen. Nyt inspiroiduin pitkästä aikaa taas helmistä, kun löysin nuo turkoosit "täydellisyydet". Huovutettuja helmiä oon meinannut myös kokeilla tehdä itse jo jonkun aikaa, mutta aina vaan on jääny..

    Sinun monipuoliset taidot ja lahjakkuus on sitten ihan oma lukunsa!

    Auringosta haaveleimme siis kaikki, paitsi ehkäpä Rilla, joka pitää lumihangista ja varjopaikoista. :O

    Suukkoja teidän suloisuuksille! <3

    HooPee: minä olen oikeastaan aina ollut huono käyttämään koruja, vaikka sinun tavoin ihailenkin niitä toisilla kovasti. Vasta ihan muutaman vuoden sisällä olen tykästynyt käyttämään tuollaisia helmistä tehtyjä rannekoruja. Niitä minulla voi olla montakin yhtäaikaa molemmissa ranteissa. Täytyy käydä kurkkaamassa tuo vinkkaamasi blogi, kiitos vinkistä! Ü

    VastaaPoista
  8. Kaunis Nelli: minilomaa täälläkin meinataan viettää, joten peukut pystyyn, jotta saamme nauttia hyvistä keleistä! ☼

    Koiratäti: kiitos! Mä en muuten tiedä yhtään sopiiko mulle turkoosi tai sininen, mutta en välitä, kun pidän ko. väreistä niin paljon.. ;) Wau, Laura Ashleyn koru taisi olla aika arvokas, vai? Aika usein muuten löytää merkkituotteita vastaavia juttuja paljon edullisemmin jostain muualta.

    Olli: joo, tuo on kyllä hyvä kysymys.. ;D Meidän koirista Rosa, ja nyt Peppi, arvostavat kovasti pehmeää sekä aurinkoista paikkaa myös terassilla. Rilla taasen juosta viileettää mieluummin pitkin pihaa tai makoilee varjossa.

    Te olette kyllä niiin ihailtavan ahkeria ja Olli on loistava työnjohtaja! <3 Arvaa vaan kuinka monta projektia meilläkin olisi, mutta varmaan taas laiskotellaan koko vappuviikonloppu.. :D

    Marja-Leena: niin minustakin, kiitos! Sanoinkin tuossa jo Koiratädille, että en minäkään tiedä sopiiko minulle turkoosi, mutta tykkään siitä niin paljon, että en välitä. ;)

    Täälläkin on ollut tänään ihan mielettömän kaunis ja lämmin päivä. Toivotaan, että vappuna on samanlaista!

    Rapsuja Ossille! <3

    VastaaPoista
  9. Ei se olis maksanu kuin parikymppiä. Oli alennusmyynnissä elokuussa, ilmeisesti jotain viime kesän mallistoa.

    En minäkään niin tarkalleen tiedä mitkä värit mulle sopii, mutta tuo turkoosi kasvojen lähellä tekee kyllä minut selvästi kalpean ja sairaan näköiseksi. Monille muille ja varsinkin blondeille se näyttäisi mun mielestä sattuvan oikein hyvin.

    -Koiratäti

    VastaaPoista
  10. Kun on kaksi koiraa, niin niistä on seuraa toisilleen. Ja kyllähän niiden touhujen seuraaminen ON mukavaa puuhaa. Ellissä mua naurattaa sen kaivuhommat; portaiden alla kaivetaan kuulematta komentoja ja sitten katsotaan vaan viattomana, että mitä nyt. Sanoitsä mamma jotain?

    Vautsi, säkin sitten innostuit pujottelemaan helmiä. Todella kauniit korut pujottelitkin. Mainitsitkin blogissani pitäväsi turkoosista. Itse pidän sinisen sävyistä ehkä eniten sähkönsinisestä, se mistä ed. bloggauksen mukaan et pidä ;) Yhtä kaikki itsetehty koru on upea ja varmasti kantajalleen rakas. Nyt kun innostuin tuosta helmienpujottelusta, yritän edes joskus pitääkin niitä helmiä kaulassani, kun en oikein helmi-ihmisiä ole ollut ;)

    Toivotaan mukavaa ja lämmintä vappukeliä, ja rapsuja tytseille.

    VastaaPoista
  11. Koiratäti: aa-a, ok. Laura Ashley kuullosti heti TOSI kalliilta. ;D

    Mä viihdyn sinisessä ja turkoosissa (mustan lisäksi) kaikista parhaiten. Kai silläkin on jotain merkitystä, että missä värissä itse tuntee olonsa kotoisaksi. Tosin, aika harvalle suomalaiselle varmaan musta oikeasti sopii kovin hyvin ja silti minä, ja monet muut, pukeudutaan siihen.

    Ellieli: koirien touhut on niin mainioita! Meilläkin tapahtuu monasti tota samaa, mitä Ellikin kanssa, että ollaan (muka) niiiin keskittyneitä johonkin hommaan, että kaikki sanat kaikuu kuuroille korville. :D Miehen kanssa tapahtuu kyllä aika usein ihan samaa.. ;DD

    Juu, aika ajoin minuun iskee pienimuotoinen askarteluvimma. ;) Nuita helmiä en voinut vastustaa, koska olin sellaisia (tai vastaavia valmiita koruja) etsinyt jo aika kauan.

    Sinun korusi on siitä mielettömän ihanat, että olet tehnyt kaikki yksittäiset helmetkin alusta asti itse. WAU! <3

    Mulle jäi "traumat" aika monista 80-luvun trendeistä. Sähkönsininen kuuluu niihin. Mulla oli silloin ripsivärikin jossain vaiheessa sähkönsinistä. :o Olkatoppaukset ja isot muovikorvikset aiheuttaa myös "väristyksiä". ;) Puhumattakaan jostain hiusmalleista. Mulla oli siihen aikaan sellainen vähän palanut, kuivan käkkärä "kasaripermis" tötteröksi tupeeratun otsatukan kanssa. Otsis oli vielä sitten lakalla kovetettu sellaiseksi, että mikään rajuilma ei saanut hiustakaan siinä virityksessä liikahtamaan. :DD Oi niitä aikoja!!

    Suukkoja Ellille ja terkkuja teille kaikille! <3

    VastaaPoista
  12. Sen verran vielä, että en toki ollut niitä pikkuisia välihelmiä tehnyt itse, ne oli ihan ostohelmiä.

    Traumat, hih ;) Mullakin oli sähkönsininen ripsari, muuta väriä en olis huolinutkaan. Taisi jossain vaiheessa olkatoppauksiakin olla, tosin en niistä erityisemmin pitänyt. Mä olin 80-luvun alupuolella melkomoinen punkkari ja nehän ei olkatoppauksii pitänyt. Tosin mulla nuo oikut vaihteli, kun välillä olin fiftari, ja välillä jotain ihan muuta ;) Ja hih, mullakin on ollut ihan samanlainen kasaripehmis, mikä näin jälkikäteen senaikaisia kuvia katsellessa aiheuttaa hirmuisia naurunpyrskähdyksiä. Että voi ei, minkä näköinen mä oon ollut. Todellakin, oi niitä aikoja ;DDD

    VastaaPoista
  13. Ellieli: niin no, et niitä pieniä, mutta KAIKKI muut. Edelleen WAU! ;)

    Toinen wau, vai punkkari ja fiftari! Miten omaperäistä - ihanaa! Mä kävin sellaista "hienostokoulua", jossa kaikilla oli kauluspaidat ja suunnilleen jakkupuvut. Ainakin ylemmillä luokilla. Lacoste yms. merkkivaatteet oli myös kovaa huutoa. Ja juu, traumoja jäi! :D Nythän on taas monet sen ajan jutut muotia, mutta onneksi siitä ei tarvitse meikäläisen välittää! Välillä kyllä suupielet kääntyy väkisinkin hymyyn, jos sattuu jollain näkemään jonkun TOSI kasari-lookin. ;D Vaikka, kukin tyylillään - tottakai!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Ü