tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen


Huhhuh, miten vikkelään vilahti tämäkin vuosi. Uskomatonta, että ollaan taas jo uuden vuoden kynnyksellä!  Joulu sujui meillä samalla kaavalla kuin ennenkin. Syötiin hyvin ja hihiteltiin koirien pakettipuuhille.


Terve!

Availen täällä boksissa paketteja
Hmm.., mitäs täältä löytyy?
Valmiiks avattuja juttuja
Taidan napata tän mielenkiintosimman tyypin tästä matkaan
Tit-ti-dii-dii..
Tai no, mä keskityn sit kuiteski uusiin paketteihin, wuf!


Olin muuten päättänyt, että en tällä kertaa kuvaa koirien lahjojen avaamista, koska silloin jää tilanne tavallaan kokematta, kun keskittyy vain kameraan. No, en sitten lopulta kuitenkaan malttanut olla kuvaamatta ihan vain pikkuisen.. Koirat on niiiiin hauskoja, kun oikeasti ovat tosissaan avaustouhuista.

Ehdittiin muuten käyttää jo perinteiset joululahjaliput - kiitos niistä - kun käytiin sunnuntaina katsomassa Walter Mittyn ihmeellinen elämä. Siinä oli kohtaus, jossa huippuvalokuvaaja sanoi jättävänsä joskus oikein mielettömän hetken kuvaamatta, koska haluaa kokea sen itse siinä tapahtumahetkessä. Ymmärrän!

Meillä on miehen kanssa tapana antaa yhdessä katsotuille elokuville arvosanat asteikolla yhdestä viiteen. Ja vain kokonaisia numeroita saa antaa, mikä tekee hommasta aika haastavan. Kokeilkaa vaikka joskus. Walter Mitty sai minulta kolmosen ja mieheltä nelosen. 




Arvatkaas mitä? Meillä on ilo saada viettää vuoden vaihtuminen Jimin ja emäntänsä kanssa. JEI!


Rakkauspakkaus  


 Kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta! Olette jälleen ilahduttaneet minua ihanilla, oivaltavilla, hauskoilla, empaattisilla, informatiivisilla ja puhuttelevilla kommenteilla. Olen niistä kaikista erittäin otettu ja kiitollinen. 


Tämän ikiklassikon myötä toivotamme tyttöjen kanssa teille -



lauantai 21. joulukuuta 2013

Jouluiloa!


Muistaako kukaan tätä postausta viime vuodelta? No, viime viikolla päätin kokeilla jotain vastaavaa (muutamilla mm. taustaväriin liittyvällä viilauksilla ;)) tämän nykyisen kaksikon kanssa. Vielä, kun rakas ystävä lähetti ihan oma-aloitteisesti heillä (lapsilla) pieneksi jääneitä tonttulakkeja, niin ajattelin naivisti jotain tyyliin *piece-of-cake*. Katsokaa itse, kuinka hienoja kuvia tuli -


Täh!??! Mitä NÄÄ nyt on?

Voiks tän syödä?

Onpa hauskaa - NOT!

Ha-hah, keksi kuule mamma joku parempi idea!


Ja ei kun nykytekniikkaa kehiin - ei ehkä yhtä autenttista ja hienostunutta, mutta paaaljon helpompaa!




Enää muutama hassu yö ja sitten on aatto. 

Toivon teille kaikille siellä ruudun toisella puolella 
Onnellista ja Ihanaa Joulua!


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Messari 2013


Olin lauantaina monen vuoden tauon jälkeen messukeskuksen koiranäyttelyssä ihan siis turistina vain. Se on kyllä mahtava tapahtuma! En ymmärrä, miksi en käy joka vuosi? Seurakin oli ihan parasta: "koirahullut" kummilapset ja muuten vaan sopivan hullu ;) mieheni. Käytiin toki katsomassa sekä westie- että mäykky-kehät, mutta kuvasaldo on onneton ja kuvien laatu surkea. 




Sattumalta päästiin seuraamaan lelukoirien kehää, joka oli ehkä suloisinta ever!




Mieskin innostui tästä kehästä, kun näki tuomarin..


Tuomari Satu Tuomisto työssään :D


Ja minun sydämeni sulatti pikkuinen poika vielä pikkuisemman koiransa kanssa - awww!


Mini-tyypit - en kestä!


Suloisin kaksikko löytyi silti omasta seurueesta: kummityttö ja mukaan päässyt Peppi-koira.




Erityisesti minua kiinnosti päästä katsomaan dobo-näytöstä. Onko doboilu teille muille jo tuttu juttu?

Doboilussa käytetään mm. tuollaisia munanmuotoisia jumppapalloja. Juontajalla kävi sopivasti pieni lipsahdus, kun hän spiikkasi DODO-näytöksen. Doboilun kehittäjä Camilla Peura seivasi tilanteen hienosti toteamalla, että dodo on sukupuuttoon kuollut lintu, mutta tämän lajin nimi on DOBO.




Rillan hieroja harrastaa koiriensa kanssa doboilua ja on myös lajin laillistettu kouluttaja. Häneltä olen siitä alun perin kuullutkin. Meillä on siskontytön kanssa tarkoitus mennä jossain vaiheessa hänen luokseen tutustumaan doboiluun Rillan ja Jimin kanssa. 

Doboilussa on helppo yhdistää koiran ja omistajan yhteiset lihaskuntotreenit. Se kehittää erityisesti syviä lihaksia ja tasapainoa. Välineinä käytetään isoja palloja, tasapainotyynyjä sekä pieniä puolipalloja.

  


Erilaisia tapoja ja liikkeitä on vaikka kuinka paljon.





Camillan apuna esittelyssä oli hänen oma Hehku-koiransa, joka oli tosi taitava doboilija. Vielä vaikuttavampaa oli kuitenkin se, kun Camilla pyysi katsomossa olevia koiria kokeilemaan. Ihan uskomattoman nopeasti nämä suostuivat menemään pallon päälle.





Erityisen taitava oli borderi, joka teki jopa monenlaisia temppuja pallon päällä.





Palloja on viittä eri kokoa erikokoisille koirille. Camilla painotti makupalojen tärkeyttä varsinkin koulutuksen aloituksessa, jotta koira saadaan innostettua lajiin nopeasti ja tehokkaasti. 

Youtubesta löytyy valaisevia doboilu-videoita esim. tämä ja tämä. Joko innostuitte? 

Messarista hankittiin myös se eläinlääkärin suosittelema häkki (tai no, nailonboksi) Pepille. Kuvasta voitte päätellä miten siihen totuttautuminen on lähtenyt käyntiin..





Mukavaa joulunalusviikkoa kaikille!



PS. Blogikamujen kokemuksia messarin näyttelystä löytyy ainakin täältä ja täältä.


torstai 5. joulukuuta 2013

Terveystarkastus


Nyt taas, kun olen aktiivisemmin selvitellyt, lukenut ja tutkinut Pepin käytökseen liittyviä asioita, olen törmännyt jatkuvasti kipuihin käytöksen takana. Myös "koirakorjaaja" Emilia painotti tätä yhtenä vaihtoehtona. Olen toki joskus ennenkin kuullut vastaavaa, mutta silloin olen aina ollut sitä mieltä, että Pepillä ei ole kipuja. Emilialla käynnin (ks. edellinen postus) jälkeen aloin kuitenkin ajatella asiaa tarkemmin ja tulin siihen tulokseen, että vaikka en pidä kipuja todennäköisenä vaihtoehtona, niin en voi toisaalta olla myöskään varma asiasta. Niinpä sitten soitin luottoeläinläkäriimme HauMauhun ja varasin Pepille ajan terveystarkastukseen. Vastaanottoihminen suositteli aikaa nimenomaan Taru Kangasniemelle, jonka yhtenä erityisalana on koirien käytösongelmat. Tarulla olemme käyneet Rillan kanssa pariin otteeseen ja pidän hänestä tosi paljon.




Käynti yllätti minut siinä mielessä, että se kesti melkein kaksi tuntia. Toinen yllättävä piirre oli fyysisten tutkimusten vähyys. Olin varautunut sekä verikokeisiin että röntgen- tms. kuvauksiin, mutta elli suoritti ainoastaan sellaisen pöydällä tehtävän "käsikopeloinnin" eli vähän vastaavan, joka koiralle tehdään rokotuskäynneillä. Pepin niveliä ja selkää kyllä sitten käänneltiin ja väänneltiin ihan kunnolla. Kävi jopa mielessä, että jos ei ennen tarkastusta ollut kipuja niin eiköhän joku nivel kohta ole pois paikoiltaan.. ;) Hyvä tietysti, että väänneltiin. Elli oli kyllä vakuuttava sanoessaan, että minkäänlaisia kipuja hän ei Pepistä löydä. Hyvä homma!




Lääkäri kyseli Pepin käytöksestä erilaisissa tilanteissa tosi tarkkaan. Melkein koko käynnin eli sen n. 2 tuntia Peppi luonnollisesti haukkui vastaanottohuoneen lattialla - how nice! No, ainakin elli kuuli ja näki, mistä meidän ongelmissa on kysymys.




Käynti oli tosi hyvä ja jälleen kerran silmiä avaava. Monista jutuista tuli taas sellainen "voi miten itsestään selvää" -olo, kun joku sanoi asian ääneen. Erittäin hyvä huomio oli se, ettei Pepin kaltaista helposti paineistuvaa koiraa kannata kouluttaa millään "kiihdyttävällä" menetelmällä kuten vaikkapa agilityn-tyyppisellä innostamiseen perustavalla jutulla. Miten loogista tosiaan, kun sitä nyt ajattelee. Lääkäri puhui paljon ihan perus tokon harjoittelusta, mikä kuulostaa oikein järkeenkäyvältä. Samoin koin ahaa-elämyksen, kun elli suositteli Pepille hankittavaksi esim. häkin tai vastaavan johonkin kotimme sivuhuoneeseen (esim. makkariin), mihin hänet voisi opettaa menemään, jos meille tulee vieraita. Häkistä voisi kuulemma olla apua myös autossa olemiseen, jos Peppi oppisi pitämään häkkiä turvapaikkana. Niin, aika basic-juttuja, mutta eipä ole ollut meillä käytössä.




Lääkäri otti puheeksi myös lääkkeiden kokeilemisen koulutuksen apuvälineenä. En kysynyt ihan tarkkaan minkälaisia lääkkeitä hän tarkoitti, mutta oletettavasti jotain mieltä rauhoittavaa tms. Olen noin periaatteessa sekä lääkemyönteinen että hyvinkin lääkevastainen ihminen. Vastustan turhien lääkkeiden käyttämistä ja pelkään lääkkeiden sivuvaikutuksia. Pepin kohdalla lääkkeitä kokeiltaisiin vain esim. muutaman kuukauden ajan ideana tosiaan tukea koulutusta. Sovittiin, että pistetään asia hautumaan ja palataan siihen, mikäli koen tarpeelliseksi. Nyt alkuun harjoitellaan helppoja komentoja monta kertaa päivässä ja hommataan se häkki tms. Lääkäri lupasi myös lähettää meille sähköpostilla yksityiskohtaisia ohjeita eri tilanteisiin, kunhan hän on muutaman päivän sulatellut Pepin käyntiä. Hyvää palvelua sanoisin!




Oli tosi hyvä, että mies oli mukana käynnillä. Kerrankin hän kuuli ohjeet antajan itsensä sanomana eikä vain minun referoimana. Tosin kotimatkalla mies sanoi ihan vakavissaan, että hän ei edes ole oikein tiennyt, että meillä on joku ongelma Pepin kanssa. :D Mikä toisaalta on ihan ymmärrettävää, koska meidän jokapäiväisessä arjessa mitään ongelmia ei juuri ole. Silti koen, että olisi mukavaa, jos osattaisiin opettaa Peppiä niin, että vaikeatkin tilanteet olisivat helpompia - meille kaikille.





~~~


Tähän loppuun vielä muistutus MUSH:n perinteisestä joulukampanjasta. 

MUSH järjestää tänäkin vuonna joulukampanjan, jossa kerätään MUSH VAISTO -annospaloja ja MUSH BARF -kissanruokaa kodittomille eläimille.

Kuinka auttaminen tapahtuu? 

- Tykkää MUSH:n Facebook-sivuista
- Twiittaa #‎mushjouluiloa2013‬
- Lataa instagram-kuva #mushjouluiloa2013
- Tee aiheesta blogipostaus
- Lisää blogiisi kampanjan banneri

Tätä helpommaksi ei auttaminen tule - kutsu ystävätkin mukaan!





PS. Postauksen kuvina surkealaatusia otoksia hirven luiden herkuttelusta. (Eipä ole tullut paljon kuvailtua, hitsi..)

PPS. Arvatkaa mitä meillä on tiedossa tulevana Itsenäisyyspäiväviikonloppuna? Perinteiset pikkujoulut niNnin ja Jimpsun kanssa - JEEEEEEE!!

PPPS. Vaihdoin vähän talvisemman bannerin, vaikka täällä meillä ei edelleenkään ole lunta.


lauantai 16. marraskuuta 2013

Neuvolassa


Meillä oli tiistaina se edellisessä postauksessa mainitsemani neuvolatunti Emilia Rainetojan luona. Käynti oli oikein mielenkiintoinen ja valaiseva etenkin Emilian molemmille koirille suorittaman luonnetestin osalta. Luonnetesti toteutettiin niin, että kävelin tätä tarkoitusta varten suunnitellun "radan" ensin Rillan ja sitten Pepin kanssa. Radalle oli tehty kolme eri "pelotinta" ja Emilia tarkkaili, miten koirat niihin suhtautuu. Tein kuvankäsittelyohjelmalla tuollaisen kartan, jonka toivon auttavan teitä hahmottamaan ko. rataa.




Testissä koira oli remmissä, mutta remmiä oli ns. vapaasti käytössä pari metriä ja koiran ohjailua tuli välttää. Eli koira sai mennä suht vapaasti radan läpi. Alkupisteestä käveltiin ensin metsän laitaa pitkin, jossa Emilia vetäisi tynnyriin viritettyä narua niin, että tynnyri rämähti. Sitten tehtiin tuollainen kolmiomainen paluu lähtöpisteeseen ja käveltiin uudestaan tynnyrin ohi ilman rämäytystä.


Ensimmäinen pelotin: tynnyrin rämähdys.

Tynnyrin jälkeen jatkettiin taas metsänlaitaa, kunnes minun piti kääntyä oikealle ja kulkea tiettyä puukaksikkoa kohti. Emilia veti taas narusta, joka tällä kertaa nosti ylös puiden väliin viritetyn miesten toppahaalarin. Kun haalari pamahti ylös, minä sain ohjeen pysähtyä. Sitten menin haalarin luo ja laskin sen alas toisesta olkapäästä painamalla ja houkuttelin koiraa haistelemaan haalaria sekä kehuin vuolaasti, jos koira uskalsi haistella.


Toinen pelotin: puiden välistä nouseva haalari.


Taas jatkettiin pieni matka metsän laitaa, kunnes sain ohjeen pysähtyä ja kääntyä katsomaan oikealle. Emilialla oli taas naru viritettynä ja nyt metsästä lähti liukumaan meitä kohti tosi kummallinen ukkeli. Minisuksien päälle oli rakennettu matala hahmo, jolla oli päällä miesten takki ja päätä näytteli pyöräilykypärä. Ukkelin tultua meidän viereen, minun piti mennä kyykkyyn ja antaa kypärä koiran haisteltavaksi. Sitten otin vielä ukkelin hihan käteen ja houkuttelin koiran haistelemaan myös sitä. Ja taas kehuttiin vuolaasti uskaltamisista. 


Kolmas pelotin: ukkeli minisuksilla.


Lopuksi käytiin vähän matkan päässä kääntymässä ympäri ja käveltiin takaisin kaikkien kolmen pelottimen ohi, ilman että kiinnitettiin niihin sen enempää huomiota. Emilia tarkkaili samalla muisteliko koira enää noita "örkkejä" tai näyttikö muuten pelokkaalta. 

Vaikka koirien reaktiot oli täysin ennakoitavissa, oli niitä silti mielenkiintoista seurata ja varsinkin verrata toisiinsa. Ensin radalla oli Peppi ja hän pelästyi voimakkaasti kaikkia pelottimia, haisteli vain runsaalla houkuttelulla ja palautui huonosti. Rilla taas pelästyi kyllä ääniä ja yllättäviä "hyökkäyksiä", mutta meni suoraan itse haistelemaan kaikki örkit ja totesi tosi nopeasti ne vaarattomiksi ja jatkoi matkaa häntä reippaasti pystyssä.


Niin?


Luonnetestien jälkeen laitoin koirat autoon lepäämään ja mentiin Emilian työhuoneelle juttelemaan käynnistä sekä mahdollisesta jatkosta. Emilia sanoi Rillan reagoineen testin tilanteisiin juuri niin kuin hermostoltaan terve koira tekee. Pepillä taas on Emilian mielestä viallinen hermorakenne, mikä näkyi testissä voimakkaana pelkäämisenä ja tosi huonona palautumisena. Peppi oli käytännössä kyyryssä ja häntä tiukasti koipien välissä koko testin ajan. Pepin tyyppinen koira on Emilian mukaan erittäin haastava koulutettava ainakin hänen käyttämillään metodeilla. Rillalle kyseinen koulutusmuoto sopisi hyvin, mutta Pepin suhteen hän ei ole valmis antamaan minkäänlaisia takeita hyödystä. Hän antoi jatkotoimenpiteille kolme ehdotusta, joita meidän kannattaa miettiä: kokeilemme koulutusta Emilian kanssa, etsimme jonkun toisen koulutusmuodon tai emme tee mitään ja jatkamme niin kuin tähänkin asti. 


Taasko sä kerrot kaikille mun henk.koht. jutuista?


Emilia kuvasi muuten hyvin Pepin käytöstä jännittävässä tilanteessa. Peppi ikään kuin sulkee itsensä täysin pois eikä häneen saa mitään kontaktia. Tästä johtuu, että noissa tilanteissa ei esim. naksuttimesta ole mitään hyötyä, Peppi ei kuule eikä näe sitä. Samaa sanoi MarMa edellisen postauksen kommenteissa. Emilia mainitsi myös koiran kivut (joista MarMakin puhui) yhtenä syynä tämän kaltaiselle käytökselle. Olenkin tarkkaillut Peppiä erityisen tarkasti mahdollisten kipujen osalta. Mielestäni Peppi ei kipuile, mutta täytyy toki vielä miettiä, pitäisikö käydä lääkärissä varmuuden vuoksi. 


Kyllä, äRRRsyttää!!


Olen sulatellut nyt pari päivää tuota käyntiä. Olen tajunnut mm., että itse asiassa osaan lukea Pepin käytöstä ihan hyvin, aikaisemmin en vaan ole uskonut Pepin todella olevan sellainen kuin mitä näen. Olen ajatellut näkeväni tilanteet väärin ja myös toimivani niissä väärin. Edelleen kaipaisin kyllä konkreettisempia neuvoja noihin Pepin "jäätymistilanteisiin". Vaikka jäätymisiä ei saisi kouluttamalla pois, niin haluaisin tietää, miten meidän ihmisten kuuluu niissä tilanteissa käyttäytyä. 

Edellisen postauksen kommenteissa mainittiin myös englantilainen koirakouluttaja Jan Fennell (kiitos vinkistä Maria ja linkeistä Tuulia). Lainasin kirjastosta kaksi hänen kirjaansa. Kerron lisää, jahka olen saanut ne luettua.





Rilla on keksinyt taas uuden, pehmeän makoilupaikan, josta voi samalla tarkkailla keittiön touhuja -





Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!


torstai 7. marraskuuta 2013

Kaikenlaista korjattavaa


Meillä on taas pari tilannetta päällä, jos niin voi sanoa. Muistatteko Rillan keväisen anaalirauhastulehduksen? Eilen illalla kiinnitin huomiota Rillan olemiseen. Jotenkin tuntui, että hän haluaa istua koko ajan. Oltiin eilen myös trimmauksessa, joten ensin ajattelin, että ehkä byllyssä tuntuu sen takia erilaiselta, kun on pitkästä aikaa ihan klaniksi ajeltu pehva. Anaalirauhaset kävi kuitenkin koko illan mielessä, joten lopulta katsoin byllyä vähän tarkemmin: jonkinlainen punoittava alue siellä näkyi. Tänään olen suihkutellut pehvaa pariin kertaan, mutta varasin sitten kuitenkin huomiseksi ajan ellille. Eihän se ota, jos ei annakaan käydä näytillä. Anaalitauhastulehdus oli meinaan sen verran gaamea, että mieluummin olen ylivarovainen.


Arvaa mitä rÅtta? Mamma on taas ihan ylikiinnostunut mun byllystä. Huoh. Eiks jokainen vois huolehtia omasta takapuolestaan!

Mamma sanoo, että mun bylly on ehkä rikki ja se pitää korjata.

Niin no, onhan mulla siellä semmonen reikä, mutta eiks kaikilla muillakin ole? Daa-a!


No, takapuolen lisäksi meiltä löytyy vähän muutakin korjattavaa. Kohde itse ei ole halukas antamaan aiheesta haastatteluja.


OMG - mä olen papan kanssa torkuilla eli EN tavattavissa. Lähe menee sen kameras kanssa!

Luin tuossa taannoin Pertti Vilanderin (kirj. Lilli Loiri-Seppä) Koirankorjauskirjan. Ihmetyttää oikein, miten en ole aikaisemmin törmännyt Vilanderin ohjeisiin. Tai en ole ainakaan tiennyt niiden olevan juuri hänen ohjeitaan. Olin toki joskus kuullut kolinapurkista ja jääkaudesta, mutta en ole tutustunut aiheeseen tarkemmin ennen ko. kirjaa.




Pertti Vilanderilla on kotisivutjoilta löysin myös sen neuvontanumeron, johon soitin Nemo-vauvan ollessa meillä hoidossa. Pertti eli Peetsa oli puhelimessa hyvin miellyttävä ja antoi erittäin selkeitä ohjeita. Hän on itse muuttanut Etelä-Suomesta Kokemäelle muutama vuosi sitten, mutta kertoi oppilaastaan Emilia Rainetojasta, joka ottaa vastaan ongelmakoiria Järvenpäässä. 

Kuten monet teistä tietää, on meidän kotioloissa niin ihana Peppimme "vähän" haastava luonteeltaan mitä tulee vieraiden ihmisten, koirien, paikkojen, tilanteiden, tms. kohtaamiseen. Vuosi sitten kokeiltiin hakea apua ongelmaan naksutinkoulutuksesta. Silloin kävi niin, että meille suositeltiin naksuttelukurssia lopulta Rillan kanssa, koska Peppi ei suostunut ottamaan vastaan palkkionameja vieraassa paikassa. Naksuttelu perustuu hyvin voimakkaasti palkitsemiseen, joten ohjaaja koki, että saisimme kurssista enemmän irti Rillan kanssa. Peppiä voisin sitten opettaa itse kotona Rillan kanssa saatujen oppien mukaisesti. 

Kurssi oli hyvä ja sen johdosta Rillan ja minun suhde parani tosi paljon, mistä olen oikein iloinen. Jotenkin en kuitenkaan ole onnistunut käyttämään tuota positiivista vahvistamista Pepin kanssa vaikeissa tilanteissa. Toki myönnän, että en ole jaksanut harjoitella kovinkaan systemaattisesti. Pepin tapauksessa harjoittelua tarvittaisiin varmasti ihan tuhottomasti. 

Koirankorjauskirjan luettuani on kieltämättä käynyt mielessä, että onkohan naksuttelu eli positiivinen vahvistaminen sittenkään paras tai ainoa keino Pepin tapauksessa. Soitin Nemon käynnin jälkeen Emilialle ja sovimme ns. neuvolatunnin ensi viikolle. Sinne otan mukaan sekä Rillan että Pepin, koska myös heidän välisensä suhde antaa tärkeää tietoa. Odotan tuota ensimmäistä käyntiä avoimin mielin. Ajattelen siitäkin - eihän se ota jos ei annakaan.


Olen tosi kiinnostunut kuulemaan teidän kokemuksia/ajatuksia/mietteitä Pertti Vilanderin opeista. Otan kaikki mielipiteet kiitollisena vastaan - niin positiiviset, negatiiviset kuin neutraalitkin. 

Kiitos jo etukäteen, jos haluat/ehdit ajatuksesi aiheesta jakaa! Ü


torstai 31. lokakuuta 2013

Möyhijällä


Muistatteko, kun kesän ensimmäisessä näytelmässä tuomari huomautti Rillan köyristävän alaselkäänsä? Sen johdosta Rilla on käynyt hierojalla siitä asti; ensin muutaman kerran viikossa ja sitten asteittain harvemmin. Tällä hetkellä käymme n. kuukauden välein. Onnistuin löytämään aivan ihanan koirahierojan täältä ihan omalta kylältä ja pidetään hänestä molemmat Rillan kanssa tosi paljon.


Katsokaa, kun Rilla aivan kuin hymyilee hierojan käsittelyssä.
(Ignooratkaa pliiiz  Rillan kammottavan pitkä turkki. Meidän trimmaaja on ollut sairaana ja siksi kampaaja-aika on päässyt venymään. Ensi viikolla mennään kynittäväksi.)


Hieroja tykkää tehdä työtään lattialla, jotta asiakkaan ei tarvitse jännittää pöydällä oloa. Hierojan toive on myös, että omistaja istuu heidän kanssaan lattialla, mikä auttaa hänen kokemuksensa mukaan entisestään koiran rentoutumiseen.




Hieronta kestää kerralla n. tunnin. Ensin hierotaan oikealla kyljellä ja sitten vasemmalla. Käsillä hieromisen lisäksi käytetään ultraäänikynää, jonka avulla saadaan käsiteltyä myös syviä lihaksia.




Rilla suostuu olemaan hierottavana varsin hyvin. Välillä, kun selvästi joku kohtaa kiristää enemmän, hän saattaa vähän venkoilla ja pyrkiä pystyyn. Hieroja saa hänet yleensä rauhoittumaan aloilleen aika helposti. Joskus harvoin minäkin joudun vähän korottamaan ääntä. Rillasta on vaikeaa sanoa nauttiiko hän käsittelystä vai suostuuko hän vaan siihen. 




Peppi on ollut mukana hierojalla viimeiset kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mentiin perinteitä vaalien kakalla sisään, mikä oli minusta tietenkin tosi viehättävää - NOT! Hieroja suhtautui tilanteeseen onneksi huumorilla ja sanoi, että Pepin kikkare oli kuulemma onnettoman pieni hänen kahden leonberginsä ja yhden berninsä tuotoksiin verrattuna. 

Olin kertonut hierojalle Pepin luonteesta etukäteen, joten hän osasi olla huomioimatta Peppiä, minkä johdosta Peppi oli varsin rauhallinen jo ensimmäisellä käynnillä. Toisella käynnillä oli tarkoitus yrittää hieroa Peppiäkin edes vähän, jos hän vaan suostuu. Onnistuimme sellaisessa, että Peppi oli lattialla minun sylissäni ja hieroja käsitteli Pepin selkää ja takajalkoja ultraäänikynällä. Seuraavalla kerralla kokeillaan taas, josko hieroja saisi koskea Peppiä ihan jo vaikka käsillä. 


Mua ei kaikenmaaaailman möyhijät kyllä hiplaa. Nih!

En muista olenko aikaisemmin näyttänyt täällä koiran hierontaa ja venyttelyä käsittelevää kirjaa, jonka ostin taannoin joistain alesta. Kirja on oikein mielenkiintoinen ja selkeä. Suosittelen tutustumaan!





Onko siellä muilla kokemusta koirahieronnasta? 

Entä tuleeko mieleen kysymyksiä aiheeseen liittyen?