keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Avioliiton pilaamisesta

Käytettiin viikonloppuna joululahjaleffaliput ja käytiin katsomassa Johanna Vuoksenmaan elokuva: 21 tapaa pilata avioliitto. Vuoksenmaan huumori uppoaa meikäläiseen kuin veitsi voihin (tai jotain..), eikä miehenkään mielestä elokuva ollut niin tylsä kuin hän etukäteen pelkäsi. Elokuva oli täynnä hykerryttäviä hahmoja ja hassuja tapauksia. Kuitenkin jäin pohtimaan elokuvaa paljon pidemmäksi aikaa kuin montaa muuta komediaa.




Elokuvassa oli ikään kuin kaksi tasoa: helppo ja hauska, mutta toisaalta hyvin totuudenmukainen ja siten aika totinenkin. Elokuvan päähenkilö tekee erotutkimusta haastattelemalla aviopareja avioliiton eri vaiheissa ja kerää täten toistumia, joita näyttää esiintyvän eroon päättyvissä liitoissa. Hän on huomannut tutkimuksissaan, että parhaiten kestävät liitot, jotka perustuvat ennemminkin yhteiseen sopimukseen kuin romanttiseen rakkauteen. Juuri tuossa toteamuksessa kiteytyy minun henkilökohtainen ajatukseni kestävästä liitosta, oli se nyt sitten sormuksilla sinetöity tai ei.




Uskon nimittäin vakaasti, että parisuhde on tahtotila. Sen takia varmaan naimisiin mentäessä pappi tai tuomari kysyy, että tahdotko. Jos se tahtominen loppuu, niin sitten loppuu pikku hiljaa liittokin. Tai näin ainakin minä ajattelen. Enkä tarkoita sitä, etteikö tahtomisen lisäksi hyvään liittoon kuulu rakkaus ja toisen huomioonottaminen. Tottakai kuuluu! Mutta sellainen itsenikin nuoruudessa haaveilema jatkuva rakkauden pilvilinnoissa leijaileminen, saattaa helposti jäädä elämän tuomien yllätysten jalkoihin. Silloin, kun elämä tarjoaakin arkea ja vastoinkäymisiä ruusuilla tanssimisen sijaan, on mukavaa, jos puoliso keskittyy olennaiseen eikä ala kiukuttelemaan kylpylälomien perään. Vaikeuksien ilmetessä voi aina valita pakenemisen tai sitten jatkaa tahtomista. Tähän mielestäni perustuu myös se, että toiset parit kuvaavat vaikeuksien vain vahvistaneen heidän liittoaan. Kun taas toisia vastoinkäymiset ajavat erilleen. Tahtomiseen kuuluu luonnollisesti myös se, että toivoo toiselle hyvää.




Tosi hauska sivujuoni elokuvassa oli radioennustusten tekeminen. Sellaisen voi kuka tahansa tehdä kuuntelemalla peräkkäin pätkiä muutamalta eri radiokanavalta. Sitten vaan muokataan kuulluista keskusteluista ja musiikinpätkistä hyvän tuntuinen ennustus. Käytettiinpä ennustamiseen kertaalleen myös keittokirjaa. Hmm.., kokeillaan: suklaakakku, kermaleivos ja juustopiirakka. Ennustan itselleni lisää kertymiä ja herkullisia kahvihetkiä. ;)

Loppukaneettina totean, että elokuva on ehdottomasti näkemisen arvoinen.






Oikein rakkaudellista päivää kaikille!





Lainatut kuvat täältä ja täältä.


maanantai 25. helmikuuta 2013

Haaste


Saatiin kiva haaste Iinalta ja tytöiltä, kiitos kovasti! 


 Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11 kysymykseen tulee vastata.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu.
6. Ei takaisin haastamista.



Blogin tilastojen mukaan, lukijamäärä on tasaisessa kasvussa. Jos siellä ruudun takana on myös uudempia lukijoita, niin ehkä on aiheellista esitellä meidän laumaa vähän tarkemmin. Tehdään se tämän haasteen puitteissa. Toki kaikista meidän koirista, edesmenneistä ja nykyisistä, löytyy paljonkin tietoa, jos lueskelee blogia taaksepäin. Myös tuosta sivupalkin tunniste-kohdasta voi valita haluamistaan aiheista postauksia. Aina sitä vaan ei jaksa "rullailla" menneisyyteen, joten tässä tulee joitain faktoja meidän laumasta.


1. Laumaamme kuulun minä, annamari, mieheni ja kaksi koiraamme: Rilla-westie ja Peppi-mäykky. Asumme omakotitalossa pääkaupunkiseudun lähettyvillä.


Rilla ja Peppi joulukuussa 2012.


2. Meillä on aikaisemmin ollut kaksi westiä: Rosa (1996 - 2011) ja Ines (2000 - 2010). He jatkavat edelleen elämäänsä meidän sydämissä ja muistoissa. Aika usein heidät tulee mainittua myös täällä blogissa.


Rosa ja Ines.

3. Rosa oli erittäin helposti asioita oppiva ja fiksu koira. Hän kärsi valitettavasti westeille aika yleisistä allergioista, jotka ilmenivät vatsavaivoina ja iho-ongelmina. Rosa nukkui pois kotona kesällä 2011, 14,5-vuotiaana.

4. Ines oli todella iloinen ja vilkas koira. Hän sairastui 5-vuotiaana mastsolukasvain-syöpään, jota hoidettiin mm. sytostaateilla eläinlääkäriasema HauMaussa. Ines eli kasvaimien toteamisen jälkeen vielä viisi oikein hyvää vuotta. Hänet jouduttiin lopulta nukuttamaan äkillisen vatsahaavan ja munuaisten pettämisen takia 10-vuotiaana, marraskuussa 2010.

5. Nykyisestä koirakaksikostamme vähän vanhempi on westieneito Rilla. Hän on syntynyt lokakuussa 2010 ja on siis kohta 2,5-vuotias.

6. Rilla on tottelevainen ja vilkas koira. Harkitsemme hänellä mahdollisesti yksien pentujen teettämistä, mitä silmällä pitäen Rilla on ollut kahdessa koiranäyttelyssä nuorten luokassa. Molemmissa näyttelyissä tulos oli ERI.  Mahdollisista pennuista haluaisimme pitää itse yhden nartun, jos sellainen syntyy. Haaveesta on silti vielä pitkä matka toteutukseen. Katsotaan, kuinka lopulta käy.


Rilla Mäntsälän koiranäyttelyssä heinäkuussa 2012.


6. Koirakaksikon kuopus on karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Peppi, joka on syntynyt muutama kuukausi Rillaa myöhemmin tammikuussa 2011. Peppi on väritykseltään laikullinen riista, josta johtuu turkissa näkyvät "pilkut". Pepin oikeassa silmässä on myös sininen laikku. Peppi on nyt kaksivuotias, eikä edelleenkään näytä ihan tyypilliseltä karkkarilta. Hänen turkkinsa on kyllä karkea, mutta ei kovin pitkä. Myös karkkareille tyypillinen parta puuttuu lähes kokonaan. Peppiä luullaankin lähes poikkeuksetta lyhytkarvaiseksi mäyräkoiraksi.




7. Peppi on tuttujen ihmisten ja koirien seurassa todella rakastava pieni koira. Kaikki uusi ja outo pelottaa Peppiä kovasti ja silloin hän murisee ja näyttää hampaita. Murinaa seuraa myös, jos Peppi ei halua tehdä jotain, esim. mennä pihalle huonolla säällä. Pepiltä puuttuu täysin karkkareille ominainen pohjavilla ja hän on sen takia kova palelemaan. Talvella Peppi täytyy pukea hyvin pidempiä ulkoiluja varten.

8. Pepin alakulmahampaat lähtivät maitohampaiden vaihtumisen jälkeen kasvamaan vinosti sisäänpäin kohti kitalakea. Hampaita yritettiin ensin kääntää kotikonstein, mutta lopulta avuksi tarvittiin myös hammasraudat. Ne asennettiin Pepille Viikin pieneläinsairaalassa. Oikomishoito onnistui täydellisesti ja tällä hetkellä Pepillä on ihan tavallinen purukalusto, joka ei vaadi kontrolleja tms. Hammasongelmat saattavat olla perinnöllisiä ja sen takia Peppiä ei saa käyttää jalostuksessa. Koko Pepin hammashistoria löytyy täältä.


Pepin hammasraudat syksyllä 2011.

9. Koirat ovat meillä ns. kotikoiria eikä heidän kanssaan harrasteta, ainakaan tällä hetkellä, mitään erityistä. Pepin pelokkaan ja ärhäkän luonteen takia kävimme viime syksynä juttelemassa koirakouluttajan kanssa. Sen johdosta päädyimme Rillan kanssa ihan perus naksutinkoulutus-kurssille. Ajatuksena oli opetella perusteet ensin vieraassakin paikassa helposti oppivan Rillan kanssa ja opettaa sitten Peppiä kotona samalla periaatteella. Molemmat koirat osallistuvat innokkaasti naksutteluun, mutta ainakaan vielä en voi kehua saavuttaneeni sen kummempia tuloksia, mitä tulee Pepin käytökseen. Harjoitukset jatkukoot!

10. Melkeinpä omaan laumaan kuuluvaksi luen myös siskontytön ihanan Jimi-chihun. Siskontytön ja Jimin blogi löytyy täältä.


Jimi kesällä 2012.

11. Tämä blogi on ensimmäinen (ja ainoa) koskaan kirjoittamani. Olen seurannut toisten blogeja aika tiiviisti jo useamman vuoden ajan. Muutama vuosi sitten löysin ison joukon (mäyrä)koira-blogeja ja siitä lähti ajatus omasta blogista. Koirien lisäksi ruoka ja ruuanlaitto ovat todella lähellä sydäntäni. Se näkyy täällä blogissa joka perjantaisen "Ruokaperjantain" muodossa. Ruokaperjantaista löytyy itse kokeilemiani ns. uusia reseptejä sekä vuosien saatossa muotoutuneiden ruokien ohjeita. Koirien ja ruuan lisäksi kirjoittelen kyllä välillä muistakin aiheista. Olen luonteeltani melkoisen rönsyilevä, joten toki rönsyilen myös täällä blogissa.




Sitten vielä vastaukset Iinan kysymyksiin -




1. Onko nykyinen koirasi ensimmäisesi?

Ei. Meillä on ennen Rillaa ja Peppiä ollut kaksi ihanaa westieneitoa: Rosa ja Ines. Lapsuuteni podin jatkuvaa koirakuumetta, mutta äidin astman takia koiraa ei voitu silloin hankkia. 

2. Onko koirallasi, tai onko ollut jotakin sairauksia?


Rillalla on helposti ärtyvä vatsa ja Pepin alakulmurit on oiottu hammasraudoilla. Yksi kunnon oksennustauti on myös koettu ja parit satsit siilikirppuja. Toivon kovasti, että Rilla ja Peppi saisivat viettää oikein, oikein terveen elämän.

3. Mikä on koirasi lempileikki/touhu?


Rilla rakastaa kaikkea ulkoiluun liittyvää. Peppi taas tykkää lepäilystä. ;) Molemmat jaksavat jäystää puruluita välillä tooosi pitkät tovit ja Peppi on myös melkoinen pehmolelujen suolistaja. 

4. Mitä ruokaa koirasi syö?


Jaa-a, tämä onkin nyt juuri tähän hetkeen aika hauska kysymys. Sanotaanko nyt vaikka, että elämme muutoksen aikoja.. ;)

5. Kuinka paljon ulkoilette päivittäin?


Rilla ulkoilee omalla pihalla vuodenajasta riippumatta tuntikausia päivittäin. Sen lisäksi pyritään kelien salliessa tekemään molempien tyttöjen kanssa vähintään yksi kunnon lenkki päivässä.

6. Missä ja miten koirasi nukkuu yönsä?


Rilla vaihtelee nukkumapaikkaa takaoven edestä sängyn alle ja takaisin. Aamusta hän saattaa hypätä hetkeksi jalkopäähän. Peppi nukkuu joko minun peiton alla tai kanssani samalla tyynyllä.

7. Onko koirallasi muita koirakavereita?


Koirien ehdoton suosikkikaveri on siskontytön Jimi-chihu.

8. Harrastatteko jotain yhdessä?


Eipä oikeastaan, jos naksuttelukoulutusta ei lasketa. 

9. Onko koirasi aamuvirkku vai -torkku?


Rilla on aina virkku ja Peppi taas todellinen aamutorkku.

10. Onko sinulla ollut koirasi hankinnan jälkeen pentukuumetta? Miten olet sen taltuttanut?


Poden oikeasti jotain ihme kroonistunutta pentukuumetta. Toistaiseksi olen hoitanut sitä kärsimällä. Siihen auttaa aina hetkellisesti, kun siskontyttö luettelee läjän huolia, joita pennut ja koirat yleensäkin aiheuttavat.

11. Kamalin asia, mitä koirasi on tehnyt?


Rillan karkaaminen pihasta aitojen yli, kun lumi ja hankikanto pääsivät yllättämään isäntäväen, on ollut ehdottomasti kamalinta! 




Haasteen kysymyksineen saa tästä napata mukaansa jokainen halukas!




Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista uutta viikkoa kaikille!


perjantai 22. helmikuuta 2013

Ruokaperjantai


Joskus jo useampi vuosi sitten ystäväni kokeili aika erikoista piirakkaohjetta, jonka lopputulos oli minun mielestäni aivan ihanaa. Ystävän mies ei voinut sietää sitä ja ystävä itse oli lähinnä hämmentynyt mausta. Kyllähän sellainen piirakka ansaitsi tulla tehdyksi ainakin vielä toisen kerran. Reseptissä mainittujen suolattomien pistaasipähkinöiden hankinta osoittautui aika haastavaksi. Stockan Herkusta niitä lopulta löysin, tosin melkoisen pöyristyttävään hintaan. Pistaasit voi varmasti korvata esim. manteleilla tai cashewpähkinöillä, jos haluaa päästä helpommalla ja halvemmalla. Alkuperäinen ohje löytyy täältä ja tällä kertaa noudatin sitä harvinaisen tarkasti. Tein jopa pohjan itse, vaikka useimmiten sorrun käyttämään valmiita pakastepohjia. Yhden huomautuksen teen alkuperäisohjeeseen. Jos et löydä kaupasta ricotta juustoa, niin älä käytä sen sijaan raejuustoa. Ystäväni nimittäin teki juuri niin ja luulen, että se oli syy siihen, että hän ja miehensä eivät olleet kovin innostuneita piiraasta. Käytä mieluummin vaikka rahkaa ricotan sijaan. Prismasta olen kyllä aina löytänyt ricottaa, kun olen sitä tarvinnut.


Pähkinäinen ricotta-suklaatorttu:

Pohja:

- 150 g voita tai margariinia
- 1¼ dl sokeria
- 2 tl vaniljasokeria
- 1 muna
- 3½ dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

- 1 - 2 dl suolattomia pistaasipähkinöitä (itse laitoin 120 g)
- 1 appelsiini (kuori + mehu)
- 2 rkl sitruunamehua
-  ¾ dl sokeria
- 250 g ricotta juustoa
- 250 g mascarpone juustoa (tai muuta maustamatonta tuorejuustoa)

Kuorrutus:

- 150 g tummaa suklaata (unohtui kuvasta)
- 30 g voita
- pinnalle pistaasipähkinöitä




1. Laita uuni kuumenemaan 175°:een.

2. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja lisää jauhoseos taikinaan. Sekoita tasaiseksi. 

3. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Tai voit halutessasi käyttää irtopohjavuokaa, jolloin tortusta tulee kakkumaisempi. Pistele pohja haarukalla ja laita jääkaappiin odottamaan.




4. Rouhi pistaasipähkinät joko veitsellä tai blenderissä. Itse käytin blenderiä, mutta en jauhanut pähkinöitä kokonaan jauheeksi vaan jätin melko rouheiseksi.




5. Sekoita juustot ja kananmuna keskenään. Raasta sekaan appelsiinin kuori ja purista joukkoon myös appelsiinin mehu. Lisää sitruunamehu ja sokeri.




6. Levitä pähkinärouhe piirakkapohjalle ja lusikoi päälle täyte. Paista uunin alatasolla n. 40 - 50 min. kunnes täyte on hyytynyt. Jäähdytä piirakka hyvin ennen kuorruttamista.




7. Valmista kuorrute. Rouhi suklaa ja sulata kattilassa puolet siitä sekä 30 g voita koko ajan sekoittaen. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon loput suklaarouheesta. (Käytin Fazerin tummaa suklaata, koska pidän sen mausta. Toki voi myös käyttää jotain tummempaa suklaata.)





 8. Levitä suklaa tasaisesti jäähtyneen piirakan päälle ja ripottele pinnalle pistaasirouhetta.




9. Piirakan maku paranee jääkaapissa eli, jos maltat odottaa maistamista seuraavaan päivään, niin aina parempi. Itse en ihan malttanut, mutta silti oli kyllä tosi hyvää!




Stockan Herkusta ostin muuten myös tuoregnocceja, joista saa todella nopean aterian, kun tarjoaa ne valmispeston ja raastetun parmesaanin kanssa. Stockan pestoa olen varmasti suositellut ennenkin, mutta se ansaitsee kyllä tulla uudelleen mainostetuksi. On meinaan melkein itse tehdyn veroista!




Gnoccit keitetään runsaassa suolalla maustetussa vedessä ja nostetaan sitä mukaan, kun nousevat pintaan, reikäkauhalla siivilään valumaan. Keittämisen jälkeen ne voi käyttää joko sellaisinaan tai paistaa vielä nopeasti pannulla tilkassa oliiviöljyä, jolloin niihin saa mukavan rapsakan pinnan.  





Sitten vaan pestoa ja parmesaaniraastetta päälle sekä rouhaisu mustapippuria. Helppoa ja herkullista!





~~~




keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Uusia vaiheita


Täällä on selvästi meneillään pienimuotoinen videovaihe. Olen nimittäin ihme ja kumma jaksanut ihan pikkuisen perehtyä Movie Makerin sielunelämään, joka ei sinänsä varmaan kovin moniulotteinen ole. Mutta tällä kärsivällisyydellä ja tietoteknisellä osaamattomuudella varustetun ihmisen kohdalla kaikki edistyminen on suurta ja ihmeellistä. Uskokaa huviksenne! Näiden alkusanojen jälkeen pääsette nauttimaan uusimmasta videotuotoksestani, josta olen leikannut osia pois JA yhdistänyt osia kahdesta eri videosta. - aplodit tähän väliin

(Popcornit voinee silti jättää johonkin toiseen kertaan. Eikä tälläkään kertaa ehkä kannata odottaa kovin ihmeellistä taide-elämystä.. ;D) 





Videovaiheen lisäksi pinnalla saattaa olla häivähdys koiratavara-vaihetta. Olen nimittäin viime aikoina viehättynyt tosi monesta koira-aiheisesta jutusta. Olenkin miettinyt, että onko niitä nyt juuri enemmän tarjolla kuin yleensä vai huomaanko vaan yksinkertaisesti ne kaikki. Olihan minun sitten ihan pakko ostaa suloinen koirakassi, kun sellainen heilutti häntäänsä niin innokkaasti Accessorizen hyllyssä




Peppikin on ihan ihmeissään, kun on niin hiaaano. Katsokaa nyt, mitä tyyppejä siinä on -




Sieltä löytyy melkein Jimpsu (Luna), melkein Peppi (Timmy) ja melkein Rilla (Mitch), unohtamatta Paavo Puldokkia (Butch). Niin että, kyllä kannatti ostaa, vai mitä! Shoppailuseurana ollut isosisko saattoi olla hiukan epäileväinen sen suhteen, että mitä ihmettä minä tuolla kassilla teen? No, ainahan se voi roikkua koristeena ovenkahvassa. Siskontyttö olisi sen sijaan halunnut saman sarjan leimasinsetin, mutta ne olivat loppu. Hitsi. Ajatelkaa nyt, miten kiva hänen olisi leimailla kaikkia tärkeitä papereita chihuahua-leimoilla.  



Vaiherikasta viikon jatkoa kaikille! 


maanantai 18. helmikuuta 2013

Karkkari vai iguaani?


Morjesta pöytään!




En mä teille oo vihanen, vaikka näytänkin ehkä aika kiukkuselta.Tässä oli vaan taas sellasta pientä hässäkkää, kun meidän mamma, se rasittava tyyppi, varmaan tiiätte sen. Niin se oli lukenu meidän hyvän kamun Ossin tän postuksen ja saanu siitä ekasta kuvasta jonkun devuceen tai jotain. Ossin leijonanharja kuulemma muistutti meikäläisen vastaavanlaista. Just joo. Ehkä arvaattekin.. Nii-i, kuvauksethan siitäkin taas alkoi. Ja just, kun olis ollu mun kauneusunien aika - hoh ja hoijaa.

Mut ei auttanu, sieltä se gaamee kamera taas tuli meitsin somaa nokkaa kohti.




Sillä naisella oli kans pokkaa silittää meitsiä vastakarvaan, pyh ja pah, AIVAN pöljää!




Sitten se kehtas nauraa ihan kippurassa, kun se katso näitä kuvia koneelta. Näytän muka ihan iguaanilta. Ihan sama, mutta eukko ite näyttää dinosaurukselta, hah!





Jotakin se jauhoi, että on mulla vähän karva kasvanu ja näytän edes ihan pikkuisen karkkarilta. Hei haloo, meitsihän ON karkkari. 

Ei auttanu, vaikka huusin silmilläni että l o p e t a j o ! Yks vaan kuvaaaaaaaaaa..




Yritin vaivihkaa hypätä alas moikkaamaan Rillaa.




Mutta ei, kamera seuras ja mut nostettiin takas sängylle




Sitten sentään se nainen tajus silittää mun karvat suoriks, samalla se lässytti jotain, en tod. jaksanu kuunnella.




Nyt mulla alkaa tirsat, tsabe-moi! ZZZzzzzzzzzzz..




perjantai 15. helmikuuta 2013

Ruokaperjantai


Olen tallentanut aina välillä Pinterestistä bongaamiani hyvän kuuloisia reseptejä koneelle. Männäviikolla päätin sitten kokeilla yhtä niistä eli juustoista paprikakastiketta pastan kanssa. Käytin alkuperäisohjeesta poiketen purkkipaprikoita ja varmaan jotain muitakin pieniä eroja löytyy. Alkuperäinen ohje on täältä.


Juustoinen pastakastike grillatuista paprikoista:

- 250 - 300 g spagettia
- 2 rkl oliiviöljyä
- 1 (puna)sipuli
- pari kynttä valkosipulia
- 2 dl (ruoka)kermaa (tai 1 dl kermaa ja 1 dl maitoa)
- 100 g pehmeää vuohenjuustoa
- 1 dl raastettua parmesaania + vähän tarjoiluun
- 3 - 4 paahdettua paprikaa purkista (tai vastaava määrä itse grillattua)
- yrttimausteseosta
- mustapippuria
- suolaa
(- artisokan sydämiä, jätin itse ne lopulta laittamatta, vaikka purkki kuvassa näkyykin)




1. Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipulin kynnet. Kuullota sipulisilppuja kattilassa tilkassa oliiviöljyä niin, että ne pehmenevät, mutta eivät saa väri. Lisää kattilaan kerma (tai kerma + maito) ja kuumenna kiehuvaksi.

2. Sulata kerman joukkoon vuohenjuusto ja parmesaaniraaste. Sekoita kastike tasaiseksi.




3. Jos käytät purkkipaprikoita, ne kannattaa huuhtoa hyvin ja kuivata talouspaperilla ennen käyttöä. Näin saat liian etikan maun pois. Pilko paprikoita vähän pienemmiksi ja sekoita kastikkeen joukkoon. 






4. Soseuta kastike esim. sauvasekoittajalla niin, että se jää kuitenkin vähän rouheiseksi (eli ei liian sileäksi).





5. Keitä spagetti ohjeen mukaan, huuhdo lävikössä kiehuvalla vedellä ja kaada takaisin keitinkattilaan. Sekoita joukkoon tilkka oliiviöljyä niin pasta pysyy irtonaisena.




6. Kuumenna kastike pastan kiehuessa kuumaksi ja mausta makusi mukaan pippurilla, yrttimausteilla ja tarvittaessa suolalla. 




7. Kaada kastike pastan joukkoon ja sekoita. Pilko mukaan vielä nippu lehtipersiljaa.




8. Tarjoile heti parmesaaniraasteen kera.




Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos tykkäät paprikoista. Seuraavalla kerralla taidan itse lisätä kastikkeeseen vielä pätkän chiliä tuomaan pientä potkua.


~~~


Leutojen kelien ansiosta meidän Peppi Palelijakin on viihtynyt pihalla pitkiä aikoja kerrallaan. Aika vauhdikasta menoa siellä välillä pimuilla onkin ja hyvä niin. Eipähän tarvitse meikäläisen yrittää leikkiä juoksuleikkejä, kun tytöt hoitavat ne ihan keskenään. Ü